maanantai 15. tammikuuta 2018

Telakka Jazz 5. ja 6.1.2018

En ole koskaan ollut elävän musiikin harrastukseni parissa festivaalien suuri ystävä ja mitä enemmän vuosia hartioille kertyy, sitä vähemmän useiden esiintyjien kuunteleminen yhden päivän aikana viehättää, puhumattakaan useiden päivien mittaisista maratoneista. Ihanteellista on yksi tai korkeintaan kaksi aktia kerrallaan. Silloin pystyy keskittymään esiintyjään täysillä, ajatuksen karkailematta seuraavaan tai seuraaviin esiintyjään tai esiintyjiin tai sitten juuri äsken kuulemaansa musiikilliseen tuokioon. Erityisen rasittavaa useiden keikkojen perättäinen seuraaminen on silloin, kun musiikki pysyy setistä toiseen samantyylisenä. Korvat turtuvat ja ennen pitkää mikään ei enää tunnu miltään.
Viides ja kuudes päivä kuluvaa kuuta vietetty toinen Telakka Jazz -tapahtuma marssitti lavalle peräti seitsemän kokoonpanoa. Määrä oli minun makuuni turhan suuri, mutta melkoisen paljon pelastui sillä, että musiikillinen maisema vaihtui setistä toiseen hyvinkin paljon ja myös se oli hyvä asia, että osa keikoista oli mukavan kompakteja pituudeltaan. Tätä ei nyt pidä käsittää väärin. Mitä tahansa tapahtuman yhtyeistä olisin omalla keikallaan kuunnellut mielelläni paljon pitempäänkin, mutta tällaisessa tapahtumassa lyhyt setti siellä täällä on siunattu asia.

Perjantaina Telakan lavalle astelivat seuraavat kokoonpanot: Matti Bye & Laura Naukkarinen & Linda Fredriksson, Jone Takamäki & Lauri Hyvärinen & Janne Tuomi ja Black Motor. Lauantaina olivat vuorossa Hot Heros feat. Kielo Kärkkäinen, Eero Savela & Affe Forsman, Motström ja Samanna. Molempina iltoina roudaustaukojen musiikista vastasi DJ Matti Nives mainiosti valituilla levyillä.



Perjantain osalta voi todeta, että musiikin tuottama nautinto nousi koko illan ajan. Bye & Naukkarinen & Fredriksson aloitti erinomaisen tasapainoisella ja tyynesti vellovalla setillä, jossa, kenties hiukan yllättävästikin, Naukkarisen soittamat elektroniset vempeleet veivät allekirjoittaneen päähuomion. Erityisen hauska oli Naukkarisen soittama antenniton theremin. Trion vapaimmillaankin seesteinen setti oli mannaa korville ja sielulle ja vakaasti askel kerrallaan etenevä musiikki toi mieleen kuvia tähtien välisestä avaruudesta ja valtamerien selkäosien rauhallisen pitkistä mainingeista.





Jone Takamäki ilmoitti Takamäki & Hyvärinen & Tuomi -trion setin aluksi, että kyseessä oli kolmikon ensimmäinen yhteinen soittokerta ja että improvisaatiolla mennään. Epäilemättä tuo ensimmäinen kerta piti paikkansa, mutta, kuten niin usein kokeneiden jazzmuusikoiden kyseessä ollen, eipä sitä kyllä lopputuloksesta huomannut ja yhtä hyvin setin musiikki olisi mennyt, ainakin minulle, sävelletystäkin materiaalista. Kuin edellistä kolmikkoa kompaten, aloitti myös illan toinen trio osuutensa erittäin rauhallisella johdannolla, joka kuitenkin ennen setin puoltaväliä ryöstäytyi valloilleen ja sitten saivat melkoista kyytiä niin saksofoni kuin rummut ja kitarakin. Loppu olikin sitten yhtä purkautuvaa tulivuorta ukkosmyrskyn ja maanjäristyksen välissä.






Edellä mainitut setit olivat komeita ihan itsessäänkin ja eritoten johdantona illan, ja itse asiassa koko festivaalin, komeimpaan settiin. Ne jotka aikaisemmin ovat näitä jorinoitani tavailleet, tietävät että Black Motor, Simo Laihonen rummut, Ville Rauhala kontrabasso ja Tane Kannisto saksofonit ja muut puhaltimet, kuuluu suosikkiyhtyeideni ehdottomaan kärkikastiin. Olen nähnyt yhtyeeltä – sekä tältä että vanhalta kokoonpanolta - melkoisen määrän keikkoja, eikä se ole vielä toistaiseksi kertaakaan tuottanut pettymystä. Jokainen keikka on ollut erilainen ja aina täyttä asiaa. Mikään yllätys ei siis ollut, että taas kerran musta moottori hyrräsi ilman sivuääniä kaikilla sylintereillään. Kolminieluinen runsaudensarvi suolsi ilmoille suorastaan järkyttävän rikkaan musiikillisen kattauksen. Siinä tulivat kerralla niin aamiainen, lounas kuin päivällinenkin ja vielä pari välipalaa kaupan päälle ja kaikki sanalla sanoen herkullista ellei sitten vieläkin herkullisempaa. Sata jänistä!











Toisen Telakka Jazzin toinen päivä alkoi kuumilla sankarirytmeillä, kun Hot Heros, Sami Sippola saksofoni, Ville Rauhala kontrabasso ja Janne Tuomi rummut ja vetopasuuna [sic], tunnelmoi Kielo Kärkkäisen laulaessa itsensä yleisön sydämiin. Materiaaliksi oli valikoitunut rennosti svengaavia kappaleita niin bändin omasta laulukirjasta kuin sävellainastostakin. Hot Heros on hieno ja taitava yhtye, mutta tällä kertaa, luonnollisesti, nousi erityisesti esiin Kielon rikas ja vivahteita pursuava vokalisointi. Tunnelmointia parhaasta päästä.









Seuraavaksi seurasi sitten jotain aivan muuta, kuten eräs tietty brittiläinen herraryhmä tapasi aikoinaan lausua. Trumpetisti Eero Savela ja rumpali Affe Forsman tunnelmoivat ja vähän rymistelivätkin setissään erinomaisen komeasti ja vaikuttavasti. Eeron puhdas ja hienovarainen soitto liittyi oudon saumattomasti Affen välillä melkoisen hurjaankin rytmityöskentelyyn. Näin kirjoituksen muodossa trumpetti ja rummut eivät kenties kuulosta taivaassa solmitulta liitolta, mutta Telakan lavalla homma toimi sataprosenttisesti. Tunnelmasta toiseen mentiin taidolla ja tunteella ja lopputulos oli yksinkertaisesti huima. Sitä paitsi, nyt olen kuullut myös puolen neliön pleksilevyllä soitetun soolon, oletko sinä?






Lauantain kolmas kokoonpano vaihtui loppumetreillä, kun puhallinsoittimia soittanut Harri Sjöström ja vibrafonisti Emilio Gordoa saivat lavalle seurakseen rumpali Janne Tuomen, Motströmin vakijäsenen, basisti Teppo Hauta-ahon jouduttua sairastumisen johdosta jättämään kekkerit väliin. Vastavirtaan siis mentiin varamiehisenä, mutta ei se tahtia tuntunut haittaavan. Motström oli festivaalin selkeimmin vapaalla vaihteella etenevä yhtye ja musiikki rikkoi ja rusensi kaikki rajat, jos nyt alkuunkaan niitä tunnusti. Soitinvalikoima oli värikäs, aina tyhjistä juomatölkeistä lähtien ja kuten edellä kirjoitetusta voi arvata, myös äänimaisema täynnä mitä yllättävimpiä outoiluja. Mielenkiintoa ei joutunut pakolla pitämään yllä, vaan hetkessä laidasta toiseen loikkaava sävelkudos kietoi kuuntelijan tiiviisti verkkoonsa hullunhauskoilla silmukoillaan.





Festivaalin pisti pakettiin Samanna, jonka hassuja peitsamolaisia pikku lauluja sisällään pitänyt setti olisi kenties sopinut paremmin johonkin toiseen yhteyteen. Sinällään ihan mainio kokoonpano oli mahdottoman edessä. Käsittääkseni melkoista suosiota nauttiva kvartetti oli varmaankin tarkoitettu keventäväksi lopuksi hienolle tapahtumalle, mutta ainakin itselleni Samannan setti muodostui valitettavasti jonkin asteiseksi antikliimaksiksi.






Kaikkinensa hieno festivaali ja yllättävänkin hyvin tuon kaksi iltaa jaksoi istua, mikä suurelta osin varmaan johtui kiitettävän monipuolisesta musiikista. Eikun vuoden päästä uusiksi! Keikan kuvista tämän jutun yhteydessä vain osa. Kaikki kuvat, ja suurempina: perjantai täällä ja lauantai täällä. Kiitos kaikille esiintyjille ja Janneille Tuomi ja Laurila järjestämisestä ja koko Telakan väelle, erityisesti Janne Tiikkaiselle miksauksesta.

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

J.Jyrkänkoski Blues Band ja Hauki Blues Band Down Home Kivessä 14.12.2017

Down Home Kivi tarjoili lopuillaan olevan vuoden aikana peräti 18 hienoa ja vielä hienompaa konserttielämystä juurevan musiikin ystäville. Esiintyjälista on komeata luettavaa. Kevätkaudella juurimehua tiristivät Ilkka Rantamäki & The Bluesbrokers, Jackie Venson, RJ Mischo, Jo' Buddy & Down Home King III feat. Litmanen, Little Willie Mehto ja Dr. Helander & Third Ward, Corey Dennison Band, Terry Hanck, Kokomo Kings, Big Creek Slim & Peter Nande ja Slim Butler & The Slimcuts. Syyslukukauden musiikista vastasivat JT Lauritsen & Tomi Leino Trio, Lena & The Slide Brothers, Woodhowlers, Blind Boy Paxton, Gene Taylor, Carlos del Junco, Helge Tallqvist & Loose Screws ja komeaksi lopuksi tämän kirjoitelman aihe eli J. Jyrkänkoski Blues Band ja Hauki Blues Band. 18 hienoa iltaa ja 20, ( kaksi kahden esiintyjän iltaa), toinen toistaan mahtavampaa artistia ja kokoonpanoa. Ei lainkaan hassummin tai siis itse asiassa aivan helvetin hienoa! Vuoden ehdoton kohokohta oli loistavan Blind Boy Paxtonin käsittämättömän upea kolmen tunnin keikka, joka kiilasi välittömästi myös omaan top kolme -listaani kaikkien aikojen parhaissa Down Home Kivi -keikoissa. Yhtään huonoa iltaa ei ollut, kuten ei Down Home Kivessä yleensäkään. Olen syksystä 2008 ollut, paria kolmea keikkaa lukuunottamatta, kaikissa Down Home Kiven illanistujaisissa ja muistan vain yhden kehnon esiintyjän. Aika hyvällä onnistumisprosentilla on siis menty ja mennään epäilemättä tulevaisuudessakin. Kevätkausi starttaa 18. tammikuuta ja tarjolla on kovan luokan ruotsalaista rutistusta. Lippuja on varattu jo nyt lähes viisikymmentä, joten nyt on todellakin syytä pitää kiirutta, jos aikoo olla mukana menossa heti ensi vuoden alusta asti. Lippuvaraukset täältä.

Ja nyt, vihdoin viimein päivän epistolaan. J. Jyrkänkoski Blues Band feat. Jukka Mäkinen, Janne Jyrkänkoski kitarat, Veijo Airaksinen huuliharput, Janne Salo rummut, Arto Tissari basso ja bändin vakituinen vierailija Jukka Mäkinen kitarat ja laulu, on kokenut ja monissa liemissä kiehautettu bluesyhtye ja se kuuluu bändin musisoinnissa soiton varmuutena ja materiaalin erinomaisena tuntemuksena. Yhtyeen setti keskittyi jykevään perustavaraan ja klassinen blues soi niin kuin se vaan asiansa osaavien musikanttien käsittelyssä voi soida. Rytmiryhmä hoiti oman tonttinsa jäntevällä otteella ja millintarkasti. Mitään ylimääräistä ei kuultu, mutta kaikki mitä Janne ja Arto soittivat oli täyttä tavaraa. Janne, Jukka ja Veijo puolestaan jakoivat keskenään eturivin ja kahden kitaran ja huuliharpun välinen vaihtelu väritti mainiosti setin soolo-osastoa. Jukka solistina oli tietysti eniten esillä ja kyllähän tätä suomalaisen rootsgenren ehkä tuntemattominta kruunun jalokiveä kelpaa kuunnella aina silloin harvoin, kun siihen mahdollisuus tarjoutuu. Mies on sekä solistina että kitaristina juuri niin muikean rouhea kuin maalaisbluesissa artistin pitääkin olla. Jukka on myös mainio huuliharpisti, mutta tällä keikalla hän ei harppuun tarttunut, vaan pienen suuren soittimen piti tiukasti hallussaan pitkän linjan tamperelainen harpisti Veijo Airaksinen, jonka vivahteikas soitto kuulosti pitkästä aikaa taas tosi hienolta. JJBB:n setin aikana ei tarvinnut esittää tuttua kysymystä, ”Mutta missä on ZeiZei?”. Siinähän bändin liideri JJ lavan oikeassa reunassa pisti kitaran laulamaan bluesin sulosäveliä vastustamattomalla taidolla ja tunteella ja johti samalla yhtyeensä kappale kappaleelta parantuneen setin hienoon päätepisteeseen asti. Hyvä bändi, hieno keikka, parempi mieli.

Pienen tauon jälkeen lavalle nousi lahtelainen Hauki Blues Band, Pekka Haukijärvi kitarat, Ville Tolvanen piano ja laulu, Matias Partanen rummut ja Tuomo Hakkarainen basso. Valitettavasti yhtyeen vakituinen laulusolisti Mimmu Peltola joutui jättämään keikan väliin sairastumisen johdosta. Illan toisen bändin tapaan myös HBB:n vetäjä, kymmenien vuosien kokemuksen omaava kitaristi Pekka Haukijärvi viihtyi hieman sivummalla ja sivalteli sieltä oivallisen osuvia sooloja ja tiukkaa komppausta. Partasen ja Hakkaraisen muodostama rytmiduo soitti vakuuttavan tarkasti svengiä unohtamatta. Mimmun poissaollessa vokalistin tehtävät lankesivat Tolvaselle ja todella hienosti mies homman hoitikin. Paremmin kuin hienosti Tolvanen takoi puolestaan pianon koskettimia ja erityisesti New Orleans -tyyliset rytmi-iloittelut olivat puhdasta mannaa. Yhtyeen setti oli kiitettävän monipuolinen. Jo mainitun New Orleans -meiningin lisäksi yleisö pääsi nautiskelemaan muun muassa B.B.Kingin sävelistä, vauhdikkaista bluesreteilyistä ja kuultiinpa yksi komea itkubluesikin. Jälkimmäisessä laulumikrofonin takana oli illan yllätysvierailija Jo' Buddy, joka lauloi muutaman kappaleen lahtelaisten kanssa. Olipa mainio setti.

Näin siis pistettiin pakettiin Down Home Kiven bluesvuosi 2017. Iso käsi illan muusikoille, BluesLovers ry:lle ja Jukka Mäkiselle järjestämisestä, Savisaaren Simolle äänestä ja Heidille ja koko muulle Kiven porukalle huollosta ja huolenpidosta.
Tässä samalla vielä kiitokset kaikille Down Home Kivessä tänä vuonna esiintyneille, työskennelleille ja asiakkaina olleille upeille ihmisille. Ensi vuodesta tulee näillä näkymin ennen näkemättömän loistava Down Home Kivi -juurimusiikkivuosi, nähdään torin kulmalla, hyvää vuodenvaihdetta kaikille!

Videot:







    J. Jyrkänkoski Blues Band















    Hauki Blues Band













Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com