tiistai 15. toukokuuta 2018

Two Timers Down Home Kivessä 3.5.2018

Eri aistien tallentamat muistikuvat ovat joskus varsin voimakkaita. Kuuluisin esimerkki tästä lienee Marcel Proustin madeleine-leivos, jonka haukkaaminen Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksen ensimmäisessä osassa, Swanin tie 1 – Combray, lennättää kertojan huimalle matkalle lapsuuteensa. Itselläni on hieman saman tapainen muisto, jonka tosin herättää leikattavan tuoreen kurkun tuoksu, mutta eipä siitä enempää tässä, koska nyt on kysymys musiikista ja siten siis kuulemisesta.

Yhdeksän vuotta on pitkä aika ihmisen elämässä. Vuonna 2009 Suomessa vieraili brittiläinen duo Two Timers. Helmikuussa se esiintyi Down Home Kivessä ja kesällä vielä Viikinsaaressa Down Home Island -tapahtumassa. Itselleni jäi noista keikoista varsin vahva muisto sekä musiikillisesti että duon jäsenten, Sarah James laulu, rytmisoittimet ja huuliharppu ja Gordon Russell kitarat ja matkalaukkubassorumpu, ystävällisyydestä ja hyväntuulisesta esiintymisestä.

Monesti olen kuluneiden vuosien aikana muistellut Sarahin ja Gordonin hienoja keikkoja Tampereella ja niinpä olinkin varsin iloinen kun kuulin Robban Hagnäsin saaneen parivaljakon taas yhteen ja kiertueelle Suomeen.

Down Home Kivessä oli varsin mukavasti porukkaa, kun Mäkisen Jukka kuulutti Two Timersin lavalle toukokuisena torstai-iltana. Mukana oli monia heidät aikaisemminkin nähneitä Down Home Kiven veteraaneja kuin myös runsaasti Two Timers -neitsyitä.
Heti ensimmäisen kappaleen ensitahdit siirsivät minut omiin alkuaikoihini Kiven yleisön joukossa ja siihen aivan omanlaiseensa tunnelmaan, jota en missään muualla ole päässyt kokemaan. Kymmenien ja taas kymmenien Kiven keikkojen jälkeen tuollaiset alkuun koetut vahvat tunnetilat ovat tasaantuneet, mutta Two Timers toi ne erinomaisen elävinä taas mieleen.
Duo ei ole vuosien vieriessä muuttunut oikeastaan laisinkaan. Se voisi tietysti olla huonokin juttu, mutta tämän kaksikon kyseessä ollen en ainakaan itse koe sitä niin. Päinvastoin, kun yhdeksän vuoden odotuksen jälkeen kuulee taas ne samat laulut yhtä mukaansa tempaavasti esitettynä kuin silloin, niin se on pelkästään hieno juttu. Vaikka Sarahilla ja Gordonilla ei pitkän tauon jälkeen ollutkaan vielä kovin montaa keikkaa alla ennen Tampereen esiintymistä, homma toimi erinomaisesti. Sarahin voimakas ja eläytyvä laulu ja samaan aikaan sekä hillitön että tarkka rytmityöskentely ja Gordonin tiukka ja rikas kitarointi pelasivat yhteen täsmällisesti ja kokonaisuus pysyi kiitettävästi kuosissaan.
Duo esitti sekä omia kappaleitaan että lainamateriaalia ja meininki oli enimmäkseen kohtuullisen vauhdikasta. Sarahin ja Gordonin rustaamien rallien lisäksi kuultiin muiden muassa Led Zeppelinin, Mickey Juppin ja Willie Nelsonin kappaleita ja se kertookin olennaisen duon musiikillisesta linjasta. Siihen sopii niin Whole Lotta Love kuin Sad Songs and Waltzes -kappalekin ja ja kaikkea mahdollista niiden väliltä. Johtotähtenä on se, että sekä muusikoilla että yleisöllä on kivaa ja niinhän siinä taas kävi, että Two Timers sai yleisön jälleen kerran hyvälle tuulelle hienolla musiikillaan, kiitos ja kumarrus, sata jänistä!



Videot:




Thank you very much Sarah and Gordon. Kiitokset myös Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä, Savisaaren Simolle miksauksesta ja Heidille ja Laurille ja koko Kiven porukalle huollosta ja huolenpidosta.














Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

maanantai 7. toukokuuta 2018

Trickbag Down Home Kivessä 25. ja 26. 4.2018

Kaikenlainen ilman rajoja -touhu, tyyliin lääkärit tai kirjailijat, on hienoa ja kannatettavaa. Yksi Down Home Kiven kevään 2018 kohokohdista oli odotetusti ruotsalais-suomalais-englantilaisen, eli siis musiikkia ilman rajoja, Trickbagin kahden illan vierailu. Monta kertaa aiemminkin Kiven yleisöä viihdyttänyt ryhmä esiintyi tällä kertaa kokoonpanossa Tommy Moberg laulu ja yleinen sähläys, Steve West Weston huuliharppu ja laulu, Tomi Leino kitara, Fredrik von Werder piano, Lars Näsman kontrabasso ja porukan tuorein vahvistus Johan Svensson rummut. Viimeksi mainittu soitti itse asiassa ensimmäiset kaksi keikkaansa Trickbagissa juuri tällä Tampereen vierailulla. Se, onko hän yhtyeen uusi vakituinen rumpali, vai näemmekö Per Norinin vielä tulevaisuudessa tontillaan, jäi hieman hämärän peittoon, mutta eiköhän tuo ajan myötä selviä.

Trickbag on kiertänyt Suomea viime vuosina ahkerasti ja yhtyeen anti on vuodesta toiseen pysynyt tasaisen korkealaatuisena. Niin tälläkin kertaa. Mitään uutta tai käänteentekevää ei kuultu, mutta jotenkin vain tämä retkue onnistuu aina viihdyttämään vertaansa vailla olevalla energiallaan ja osaamisellaan. Viihtyminen onkin se avainsana, johon Trickbag nojaa vahvasti. Yleisölle tarjotaan joka ainoalla keikalla iso mukillinen toisensa jälkeen väkevän mehukasta juurimehua ja juuri kun luulit saaneesi tarpeeksi, alkaa uusi kierros, eikä siinä auta kuin nieleskellä ja ottaa vastaan vielä yksi ja toinen ja kolmas ja niin edelleen ja niin edelleen. Seuraavana aamuna voi sitten vain ihmetellä pää pyörällä, että missä sitä on taas tullut luuhattua. No Trickbagin keikallahan sinä, tervetuloa toistekin!

Jos nyt pilkkua oikein viilaa, niin torstain keikka oli ehkä hivenen energisempi. Mutta ero oli kyllä aivan marginaalinen ja tunne voi johtua myös siitä, että keskiviikkona olin salin takaosassa ja torstaina metrin päässä lavasta ja tapansa mukaan hillittömästi hääränneestä Tommystä, jonka energisyys lyö selkeästi laudalta jopa sen kuuluisan duracell-pupun.

Trickbag on hieno, hienoa musiikkia soittava yhtye, jonka lavahabitus nostaa sen päätään korkeammalle muiden samantyylisten joukossa. Yhtään huonoa tai edes keskinkertaista keikkakokemusta en ole heiltä saanut ja kivaa oli nytkin Candyvillessä.

Videot:





Tack så mycket – Thank you very much – Kiitos paljon Tommy, Steve, Tomi, Fredrik, Lars & Johan.
Kiitokset myös Mäkisen Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä, Savisaaren Simolle äänestä ja Heidille, Lasselle ja koko Kiven porukalle huollosta ja huolenpidosta. Kaksi perättäistä, ja näin intensiivistä, keikkailtaa on nykyään allekirjoittaneelle vähintäänkin kohtuullinen ponnistus, mutta Kivessä se on yhtä juhlaa. Kiva, kivempi, Kivi!



Blogissa vain osa keikkojen kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ


















Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Dr. Helanderin Workshop Sampolan kirjastossa 18.4.2018

Blueslovers ry. on tauolta palaamisensa jälkeen tarjonnut pirkanmaalaisille juurimusiikin ystäville kymmeniä ja taas kymmeniä hienoja konsertteja pääasiassa Yo-talolla ja Kulttuuriravintola Kivessä. Bluesloversin toimintaan kuuluu kuitenkin myös muuta juurevaa toimintaa. Yksi, sekin jo vuosia jatkunut perinne, on workshoppien pitäminen. Moni suomalaisen juurimusiikkigenren kovimmista nimistä on vuosien varrella pystyttänyt kioskinsa Sampolan kirjastoon ja kertonut sanoin ja sävelin sekä yleisesti genren musiikista että omista pyrinnöistään bluesin ja sen sukulaisten saralla.

Tänä keväänä bluesin rakastajat olivat kutsuneet Sampolaan pitkän linjan kitaristi/laulaja/lauluntekijä Ilkka ”Dr.” Helanderin.

Helander aloitti workshopin Muddy Watersin kappaleella My Home is in the Delta ja esitettyään myös levyttämänsä laulun selvitti sen valintaa workshopin aloituskappaleeksi ja vastasi samalla myös Blues-Finland.comin levyarvostelijan kysymykseen, että kuinka suomalainen artisti kehtaa laulaa tämän laulun. Helander kertoi viettäneensä lapsuutensa Kurikan deltalla, jossa kohtaavat Jalasjoki ja Kauhajoki ja täällä, monessa suhteessa Mississippin deltaa muistuttavalla alueella, bluesin henki iskostui nuoreen Ilkkaan, ja täten hän varsin vakuuttavasti perusteli oikeuttaan tähän kappaleeseen. Voiko ja saako valkoinen mies, ja nainenkin tietysti, soittaa bluesia? No totta helvetissä voi ja saa ja sen säälittävän rutinan aitouden puutteesta voisi jo vähitellen unohtaa.

Kun workshopin yleisö oli yksimielisesti hyväksynyt Helanderin selvityksen ja tämä juttu näin saatu alta pois, siirryttiin asiassa eteenpäin. Maestro kertoi joitain mielenkiintoisia perusasioita blueskitaran soitosta ja esitti sitten asioita valaisevan kappaleen ja tällä kaavalla istunto sitten sujui hamaan loppuunsa asti. Pari juttua ja musiikkia, juttu ja musiikkia jne. jne. Sampolan workshopit ovat vuosien varrella poikenneet toisistaan aika paljonkin toteutukseltaan ja se mistä erityisesti pidin tällä kertaa, oli Helanderin tapa soittaa kokonaisia kappaleita juttelun lomassa. Jutuissaan Helander käsitteli sekä yleistä bluesin historiaa että omaa tietään musiikin parissa ja myös tämä vaihtelevuus oli erinomaisen hyvä ratkaisu. Vaikka Helander valittikin äänensä kuntoa, hän selviytyi myös lauluosuuksista ihan mukavasti ja kitaristinahan mies on kuin kotonaan jymäkän perusbluesin parissa. Workshop oli kaikkinensa erinomainen pikku tietopaketti bluesista niin meillä kuin muuallakin hienon kantribluesin säestämänä ja epäilemättä myös kitaristit saivat poimittua juttuja omaan harrastukseensa. Lopuksi oli vielä perinteinen kyselytunti, jossa varsinkin tapahtumaan osallistuneet kitaristit saivat selkoa mieltään askarruttaneisiin asioihin.

Kiitos Ilkka mainiosta workshopista ja tuulta purjeisiin uudelle levylle. Kiitokset myös bluesloverseille ja Sampolan kirjastolle.

Olen jo aiemminkin tämän tuonut esiin, mutta kertaus on opintojen äiti, joten, olisiko joskus mahdollista saada workshop basson ja rumpujen soitosta. Nämä soittimet ovat luultavasti kaikkein vähiten tunnettuja tekniikaltaan bluesista puhuttaessa ja luulisin, etten olisi läheskään ainoa kiinnostunut. Talonmiehet kehiin!

Videot:














 Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Aki Kumar & Rockin' Johnny Burgin Down Home Kivessä 12.4.2018

Kevätkauden juurimusiikkijuhlat jatkuvat Tampereella. Itse asiassa kuluva kevät on yksi Down Home Kiven historian kovatasoisimpia ihan millä tahansa mittarilla mitattuna. Huippuesiintyjät yksi toisensa jälkeen loksauttelevat leukoja ja tiristävät runsain määrin magiaa juurimehua musiikin rakastajien riemuksi. Lukukauden kuudes kokoontuminen vahvisti entisestään virtausta, kun Kulttuuriravintola Kiven lavalle nousivat huuliharpisti ja laulaja Akarsha ”Aki” Kumar ja kitaristi/laulaja Rockin' Johnny Burgin West Coast meets Chicago -teeman merkeissä. Yhdysvaltalaisvieraita säesti Frostbites eli Jaska Prepula bassossa ja Mikko Peltola rumpujen takana eli suurin piirtein paras rytmiryhmä mitä Suomella on tarjota juurimusiikin ystäville.

Kumar ja Burgin vierailivat Tampereella ja Kivessä myös kaksi vuotta sitten ja kuten Mäkisen Jukka alkujuonnossaan mainitsi, parivaljakon uutta saapumista on siitä asti odotettu varsin innokkaasti, joten ei ollut mikään yllätys, että Kivi oli jälleen kerran täynnä viimeistä sijaa myöten. Down Home Kivi on laaja-alainen juurimusiikkiklubi ja siellä on vuosien varrella kuultu paljon muutakin kuin bluesia. Blues on kuitenkin se kivijalka, jonka varassa homma lepää ja Kumarin ja Burginin keikka oli bluesjuhlaa parhaimmillaan ja koskettavimmillaan. Erityisen hienoksi näiden kaverusten yhteistyön tekee se, että se ei rajoitu vain yhteen bluesin suuntaukseen, vaan nimensä, West Coast meets Chicago, mukaisesti tarjoaa laajan otannan tämän hienon musiikin tyylilajeista. Tuolla länsirannikolla on muuten hauska kaksoismerkitys, sillä sen lisäksi että Kumar edustaa Yhdysvaltain länsirannikon bluesia, hän on kotoisin Bombaysta, eli siis nykyisestä Mumbaista, joka, yllätys yllätys, sijaitsee Intian länsirannikolla.

Blues oli siis illan johtotähti ja voi pojat että se soikin komeasti. Kumar ja Burgin ovat molemmat suvereeneja muusikoita ja sekä kitara että huuliharppu soivat Kivessä verrattomalla taidolla ja tyylillä. Erään tamperelaisen pitkän linjan muusikon kommentti Kumarin soitosta on varsin kuvaava - ”... soittaa kuin Kim Wilson parhaimmillaan, ainoastaan vähän paremmin...”. Myös vokalisointi sujui molemmilta herroilta vakuuttavasti. Erityisesti ilahdutti settien huima dynamiikka. Mukana oli niin reilua runttausta kuin syvältä kouraisevaa tunnelmointiakin. Mitä sitten tulee rytmiryhmän työskentelyyn, niin se oli tuttua ja taattua Prepula-Peltola -laatua. Tamperelaisittain ”Talon Miehet”, (Talonmiehet?), tekivät jälleen kerran kympin arvoista jälkeä ja pitivät homman vaivattomasti tiukassa kuosissa.
Blueslovers on jo monen vuoden ajan järjestänyt juurimusiikkiin keskittyviä Workshoppeja Sampolan kirjastossa ja siellä on kuultu monen mielenkiintoisen muusikon esityksiä milloin mistäkin aiheesta. Olisi erittäin kivaa, että joskus omista jutuistaan pääsisivät kertomaan myös rytmipohjasta vastaavat muusikot ja ketkäpa tähän hommaan paremmin sopisivat kuin juuri Prepula ja Peltola, vink vink.

Illan aikana lavalla nähtiin myös pari erikoisvierasta. Kumarin letkeän kantrihenkisessä, hindiksi tulkitsemassa, Bollywood bluesissa ”Ajeeb Daastaan Hai Yeh” yleisö sai hämmästellä Mäkisen Jukan sitarin [sic] soittoa ja Howlin' Wolfin klassikossa ” I Asked for Water” toista huuliharppua soitti Serko Nieminen.



Huippuilta Down Home Kivessä ja siitä kiitos ja kumarrus Akille, Johnnylle, Jaskalle ja Mikolle. Kiitokset myös Savisaaren Simolle nappimiksauksesta, Jukalle ja Bluesloverseille järjestämisestä ja tietysti Heidille, Laurille ja koko Kiven hienolle porukalle huollosta ja huolenpidosta.

Thank you very very much Aki and Johnny! The gig was simply amazing. Hope to see you soon again, take care.

Videot:






Ensi viikolla, 25.4. ja 26.4., Down Home Kivessä Ruotsin (feat. FI + UK) paras Trickbag pistää hyrskyn myrskyn. Torstain keikka on tietääkseni jo loppuunmyyty, mutta keskiviikolle saattaa olla vielä muutama lippu jäljellä. Hop hop! Lippuvaraukset - blueslovers.info@gmail.com

Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.





















 Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com