Baby Boy Varhama & The Little Easy Down Home Kivessä 15.9.2016

Down Home Kivessä matkattiin jo toisen kerran tänä syksynä New Orleansin maisemiin, kun viimeksi vuonna 2009, silloin The Jinxin kanssa, Kivessä vieraillut lahtelainen Baby Boy Varhama toi The Little Easy -yhtyeensä kanssa valoa, iloa ja väriä Tampereen pimenevään loppuvuoteen. Lauluhommiin keskittyneen Varhaman lisäksi kokoonpanossa musisoivat Matti Hussi pianon takana, Aleksi Saraskari tuubineen ja Lari Hermanni Lius rummuissa. Bändin musiikissa ei siis kuulla laisinkaan kitaraa tai bassoa, mikä saattaa äkkiä ajatellen kuulostaa melkoisen oudolta, mutta itse musiikki kuulosti kyllä kaikkea muuta kuin oudolta ja sitä voisikin kuvailla vaikkapa sellaisilla adjektiiveilla kuin lämmin, rento ja inhimillinen. Illan mittaan lavalla vierailivat myös viulisti Antti Heerman ja laulaja Katja Turunen. 

New Orleansiin siis mentiin, mutta vierailtiinpa illan aikana myös Argentiinassa Carlos Gardelin Caminito-tangon siivin sopivasti käynnissä olleen Maailmantango-festivaalin hengessä ja Karibialla muun muassa Philip Garcian, paremmin tunnettu Lord Executorin nimellä, Seven Skeletons Found In the Yard -calypson rytmein. Heerman soitti tuossa ensin mainitussa, mikä onkin luonnollista, sillä miehellä on hyvin vahva tausta tangon maailmassa. Maailmantango-festivaalilla hän soitti sekä Septeto Tango del norten riveissä että johti viuluineen Uusi suomalainen tango-orkesteri - yhtyettä. Ihastuttava Turunen puolestaan lauloi duettona Varhaman kanssa Fools Fall In Love -kappaleessa.

Illanvieton musiikillinen monipuolisuus ei jäänyt näihin poikkeamisiin New Orleansin ulkopuolelle, sillä tämä musiikin runsaudensarvi kaupunkien joukossa suorastaan pursuilee rytmien ja melodioiden rikkaudesta. Varhaman kvartetti tarjoili musiikinnälkäisille kuulijoilleen kiitettävän monipuolisen sävelmenun. Varhaista ja hieman varhaisempaakin bluesia, svengaavaa jatsimusiikkia, kantrivalssia ja ties mitä upeata oli ilmatila tiheänään ja elämäniloa täynnä kaikki tyynni. Liuksen huikea rumputyöskentely ja Saraskarin ilmeikäs tuuban tuuttaus yhdistyivät saumattomasti Hussin värikkäästi leikittelevään pianismiin ja maestron itsensä letkeän hyväntuuliseen vokalisointiin. Hieno, ellei sitten vielä vähän hienompi, ilta, kiitän ja kumarran.

Illan ainoa harmitus tuli siitä, että Kiveen olisi mahtunut enemmänkin porukkaa, mutta vahinkoa tuli kyllä ainoastaan pois jääneille. Suomesta löytyy ihan yhtä kovia musiikillisia akteja kuin merienkin takaa ja siitä tämä ilta oli vakuuttava todiste. Uskokaa nyt jo prkl!

Iso käsi Pentti, Matti, Aleksi ja Lari sekä Katja ja Antti. Kiitokset myös jälleen kerran Mäkisen Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä, Simolle miksauksesta ja Heidille ja muille Kiven kivoille työläisille huollosta ja huolenpidosta. Kiva, kivempi, Kivi!

Videot:

Blue Drag

Seven Skeletons Found In the Yard

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

Faarao Pirttikangas & Kuhmalahden Nubialaiset Telakalla 8.9.2016

Kun yhtye nimeltä Faarao Pirttikangas& Kuhmalahden Nubialaiset julkaisee levyn otsikolla Papyloonin Barbecue, niin voi lyödä vaikka taivasosuudestaan vetoa, että jälki on jotain ihan muuta kuin sävelradioiden ja soittolistojen muzaktapettia. Kun sitten vielä tarjoutuu mahdollisuus päästä kokemaan tämä ihmeellisyys elävänä, niin pakkohan se on edes kohtuullisen avaramielisen musiikin ystävän tarttua tilaisuuteen.

Faarao Pirttikangas & Kuhmalahden Nubialaiset, Pekka Pirttikangas laulu ja kitara, Konsta Eskelinen stroh viulu, Kusti Vuorinen haitari ja perkussiot, Inari Ruonamaa saksofonit, Nuutti Vapaavuori basso, Lassi Piironen vetopasuuna ja Pentti Dassum rummut ja romuperkussiot on toki tuttu porukka monilta keikoilta, mutta musiikillisen luovuuden runsaudensarvena aina uutta ja ihmeellistä tarjoava kokoonpano. Telakan keikalla lavalla vieraili yhdessä kappaleessa pyykkilaudassa sitä myös levyllä soittava Tuomas Eriksson.

Uuden levyn nimikappaleella keikan aloittanut yhtye keskittyi setissään luonnollisesti uutukaisen materiaaliin, jonka lisäksi kuultiin muiden muassa Räpylä Niiranen, Kahvilaulu ja Unta se vain on vanhemmista lauluista ja vielä levyttämätön Hiiden hurtta. Seitsikon muhevasti Pekan outoja savolaisia tarinoita mukaansa tempaaviin rytmeihin, suomalaiskansalliseen pateettisuuteen, afrikkalais-itämaisiin tunnelmiin ja kapteenipihvisydänmaisiin sovitushullutteluihin sekoittava musiikki on ainutlaatuista ja jopa jollain tavalla häiritsevän tenhoavaa. Kyllä nuo ihmisen aivot ovat sitten outo elin, kun periaatteessa samanlainen lötkö tuottaa jollakulla esimerkiksi vain älyttömästi toimivia liikennevaloja ja toisella taas näin huikeaa musiikkia. Kuuluvatko kaikki ihmiset todellakin samaan lajiin?

Keikka oli levyn julkaisukiertueen toinen ja vaikka Pekka väittikin esiintymistä julkisiksi treeneiksi ja nöyryytykseksi, niin minä ja muu yleisö kyllä viihdyimme erinomaisesti yhtyeen tuoreen ja muikean musiikin ja vinon huumorin parissa. Faarao Pirttikangas & Kuhmalahden Nubialaiset on yksi Suomen mielenkiintoisimmista kokoonpanoista ja sen keikat ovat aina Kokemuksia, niin tämäkin.

Niin se levy - kertakaikkisen huima, jonka jokainen itseään kunnioittava musiikin harrastaja hoitaa omaan kokoelmaansa niiden muiden Faaraon levyjen rinnalle. Tiedoksi, että vinyyliversio sisältää myös cd:n.

Videot:

Silvo Sokka

Lauttasaaren Kaulankatkoja

Hiiden Hurtta

Muistin Tyttäret

Kiitos ja kumarrus Pekka, Konsta, Kusti, Inari, Nuutti, Lassi, Pentti ja Tuomas. Kiitokset myös miksaajalle ja muille Telakan työläisille, oli kivaa.

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

Forest Lake Band Down Home Kivessä 1.9.2016

Kun musiikinrakastaja valitsee ne keikat, joille hän menee nautiskelemaan harrastuksestaan elävänä, niin useimmiten valikoiduksi tulee - ainakin näin mutu-pohjalta - ennestään tuttu ja hyväksi havaittu yhtye tai artisti. Tämä on tietysti aivan normaalia käytöstä. Onhan se mukava tietää ennakolta, että pettymyksen mahdollisuus suhteessa illan antiin on kohtuullisen pieni. Tällaisen varmaan tietoon perustuvan valintaprosessin lisäksi kannattaisi kuitenkin joskus omata myös piirun verran seikkailumieltä. Vaikka itselläni on lukuisia suosikkiyhtyeitä, joiden keikoille pyrin aina mahdollisuuksien mukaan pääsemään, niin oman muikean mausteensa keikkamuistoihini ovat tuoneet esiintyjät, joista olen tiennyt vain vähän tai vieläkin vähemmän ennakolta ja monet tällaiset ovat sitten päätyneet suosikkien kasvavaan joukkoon. Ei ne keikkaliput nyt niin kalliita ole, etteikö silloin tällöin voisi vähän hullutellakin. Jättää vaikka sen turhan lottolapun täyttämättä tai pari kaljaa väliin.

Mäkisen Jukan ja Blueslovers ry:n yhteistyössä Kulttuuriravintola Kiven kanssa pyörittämän Down Home Kiven syyskauden toinen esiintyjä, Forest Lake Band, Matti Järvi laulu ja basso, Juha Raatikka huuliharput, Pentti Hänninen kitarat ja Jari Korpimäki rummut, Oulusta oli itselleni aivan kirjoittamaton lehti ennalta ja kun vielä ne pari pätkää, joita keikkaa edeltävänä iltana kuuntelin ja katselin tuupista eivät kovinkaan ihmeellistä iltaa luvanneet, olivat odotukseni melkoisen pohjalukemissa. Ennestään itselle tuntematon bändi, joka soittaa ei ihan terävimpään suosikkikärkeeni kuuluvaa chicagolaista tai sieltä päin vähintäänkin vaikutteensa hakevaa juurimusiikkia ei kovinkaan nautinnollista iltaa lupaillut. Enpä juuri enempää olisi voinut väärässä olla.

Tampere oli ilmeisesti Oulun nelikon ensimmäinen keikka tällä Etelä-Suomen turneella ja parin ensimmäisen kappaleen kohdalla oli vielä havaittavissa pientä hakua, mutta kun metsäjärveläiset saivat hiottua pahimman matkaväsymyksen taka-alalle, homma hakeutui kuin itsestään niille oikeille urille. Joskus kokemukseni Chicago-bluesyhtyeistä ovat olleet vähemmän miellyttäviä, kun esiintyjät ovat oikeaoppisuuden nimissä unohtaneet kokonaan erittäin tärkeän rentouden ja tunnelman ja juttu on luisunut pönäkäksi jumittamiseksi. Forest Lake Bandin kohdalla näin ei onneksi käynyt, vaan meininki pysyi koko kaksituntisen keikan ajan kiitettävän rentona, eikä siihen tuuliseen kaupunkiinkaan suhtauduttu nokka turhan rutussa. Bluesänkyröillä saattoi, (kenties ehkä, tuskin?), pari kertaa menna ohrajuoma väärään kurkkuun, mutta yleisö, minä muiden mukana, viihtyi erinomaisesti kvartetin säveltaiteen parissa. Kahden setin mittaan kuultiin sekä klassisia bluesvetoja että ilahduttavan paljon miesten omaa tuotantoa. Mitään mainittavaa lavashowta bändi ei esittänyt, eikä sitä kyllä kaivannutkaan, ja ehkä niihin esiintymisasuihinkin voisi pikkuisen satsata - näin valokuvaajan silmin katsottuna - mutta Matin hiljaisen humoristiset välispiikit mukavalla Oulun murteella ja ylipäänsä yhtyeen reilun rento meininki hoitivat homman kotiin vastustamattomasti. Sali ei ollut aivan täysi ja nyt ne poisjääneet voivatkin sitten potkia itseään takapuolelle pari kertaa korttelin ympäri. Ohi meni aika perkuleen mukava ilta hienon bändin ja musiikin parissa.

Videot:

Logger's Story

My Dog Can't Bark

Tell Me Mama

Howlin' / Crazy Mixed Up World

Iso käsi Matti, Juha, Pentti ja Jari. Kiitokset myös Simolle miksauksesta, Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä ja Kiven porukalle huolenpidosta.

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com