J.Jyrkänkoski Blues Band ja Hauki Blues Band Down Home Kivessä 14.12.2017

Down Home Kivi tarjoili lopuillaan olevan vuoden aikana peräti 18 hienoa ja vielä hienompaa konserttielämystä juurevan musiikin ystäville. Esiintyjälista on komeata luettavaa. Kevätkaudella juurimehua tiristivät Ilkka Rantamäki & The Bluesbrokers, Jackie Venson, RJ Mischo, Jo' Buddy & Down Home King III feat. Litmanen, Little Willie Mehto ja Dr. Helander & Third Ward, Corey Dennison Band, Terry Hanck, Kokomo Kings, Big Creek Slim & Peter Nande ja Slim Butler & The Slimcuts. Syyslukukauden musiikista vastasivat JT Lauritsen & Tomi Leino Trio, Lena & The Slide Brothers, Woodhowlers, Blind Boy Paxton, Gene Taylor, Carlos del Junco, Helge Tallqvist & Loose Screws ja komeaksi lopuksi tämän kirjoitelman aihe eli J. Jyrkänkoski Blues Band ja Hauki Blues Band. 18 hienoa iltaa ja 20, ( kaksi kahden esiintyjän iltaa), toinen toistaan mahtavampaa artistia ja kokoonpanoa. Ei lainkaan hassummin tai siis itse asiassa aivan helvetin hienoa! Vuoden ehdoton kohokohta oli loistavan Blind Boy Paxtonin käsittämättömän upea kolmen tunnin keikka, joka kiilasi välittömästi myös omaan top kolme -listaani kaikkien aikojen parhaissa Down Home Kivi -keikoissa. Yhtään huonoa iltaa ei ollut, kuten ei Down Home Kivessä yleensäkään. Olen syksystä 2008 ollut, paria kolmea keikkaa lukuunottamatta, kaikissa Down Home Kiven illanistujaisissa ja muistan vain yhden kehnon esiintyjän. Aika hyvällä onnistumisprosentilla on siis menty ja mennään epäilemättä tulevaisuudessakin. Kevätkausi starttaa 18. tammikuuta ja tarjolla on kovan luokan ruotsalaista rutistusta. Lippuja on varattu jo nyt lähes viisikymmentä, joten nyt on todellakin syytä pitää kiirutta, jos aikoo olla mukana menossa heti ensi vuoden alusta asti. Lippuvaraukset täältä.

Ja nyt, vihdoin viimein päivän epistolaan. J. Jyrkänkoski Blues Band feat. Jukka Mäkinen, Janne Jyrkänkoski kitarat, Veijo Airaksinen huuliharput, Janne Salo rummut, Arto Tissari basso ja bändin vakituinen vierailija Jukka Mäkinen kitarat ja laulu, on kokenut ja monissa liemissä kiehautettu bluesyhtye ja se kuuluu bändin musisoinnissa soiton varmuutena ja materiaalin erinomaisena tuntemuksena. Yhtyeen setti keskittyi jykevään perustavaraan ja klassinen blues soi niin kuin se vaan asiansa osaavien musikanttien käsittelyssä voi soida. Rytmiryhmä hoiti oman tonttinsa jäntevällä otteella ja millintarkasti. Mitään ylimääräistä ei kuultu, mutta kaikki mitä Janne ja Arto soittivat oli täyttä tavaraa. Janne, Jukka ja Veijo puolestaan jakoivat keskenään eturivin ja kahden kitaran ja huuliharpun välinen vaihtelu väritti mainiosti setin soolo-osastoa. Jukka solistina oli tietysti eniten esillä ja kyllähän tätä suomalaisen rootsgenren ehkä tuntemattominta kruunun jalokiveä kelpaa kuunnella aina silloin harvoin, kun siihen mahdollisuus tarjoutuu. Mies on sekä solistina että kitaristina juuri niin muikean rouhea kuin maalaisbluesissa artistin pitääkin olla. Jukka on myös mainio huuliharpisti, mutta tällä keikalla hän ei harppuun tarttunut, vaan pienen suuren soittimen piti tiukasti hallussaan pitkän linjan tamperelainen harpisti Veijo Airaksinen, jonka vivahteikas soitto kuulosti pitkästä aikaa taas tosi hienolta. JJBB:n setin aikana ei tarvinnut esittää tuttua kysymystä, ”Mutta missä on ZeiZei?”. Siinähän bändin liideri JJ lavan oikeassa reunassa pisti kitaran laulamaan bluesin sulosäveliä vastustamattomalla taidolla ja tunteella ja johti samalla yhtyeensä kappale kappaleelta parantuneen setin hienoon päätepisteeseen asti. Hyvä bändi, hieno keikka, parempi mieli.

Pienen tauon jälkeen lavalle nousi lahtelainen Hauki Blues Band, Pekka Haukijärvi kitarat, Ville Tolvanen piano ja laulu, Matias Partanen rummut ja Tuomo Hakkarainen basso. Valitettavasti yhtyeen vakituinen laulusolisti Mimmu Peltola joutui jättämään keikan väliin sairastumisen johdosta. Illan toisen bändin tapaan myös HBB:n vetäjä, kymmenien vuosien kokemuksen omaava kitaristi Pekka Haukijärvi viihtyi hieman sivummalla ja sivalteli sieltä oivallisen osuvia sooloja ja tiukkaa komppausta. Partasen ja Hakkaraisen muodostama rytmiduo soitti vakuuttavan tarkasti svengiä unohtamatta. Mimmun poissaollessa vokalistin tehtävät lankesivat Tolvaselle ja todella hienosti mies homman hoitikin. Paremmin kuin hienosti Tolvanen takoi puolestaan pianon koskettimia ja erityisesti New Orleans -tyyliset rytmi-iloittelut olivat puhdasta mannaa. Yhtyeen setti oli kiitettävän monipuolinen. Jo mainitun New Orleans -meiningin lisäksi yleisö pääsi nautiskelemaan muun muassa B.B.Kingin sävelistä, vauhdikkaista bluesreteilyistä ja kuultiinpa yksi komea itkubluesikin. Jälkimmäisessä laulumikrofonin takana oli illan yllätysvierailija Jo' Buddy, joka lauloi muutaman kappaleen lahtelaisten kanssa. Olipa mainio setti.

Näin siis pistettiin pakettiin Down Home Kiven bluesvuosi 2017. Iso käsi illan muusikoille, BluesLovers ry:lle ja Jukka Mäkiselle järjestämisestä, Savisaaren Simolle äänestä ja Heidille ja koko muulle Kiven porukalle huollosta ja huolenpidosta.

Tässä samalla vielä kiitokset kaikille Down Home Kivessä tänä vuonna esiintyneille, työskennelleille ja asiakkaina olleille upeille ihmisille. Ensi vuodesta tulee näillä näkymin ennen näkemättömän loistava Down Home Kivi -juurimusiikkivuosi, nähdään torin kulmalla, hyvää vuodenvaihdetta kaikille!

Videot:

J. Jyrkänkoski Blues Band - 61 Highway/ On the Road Again

J. Jyrkänkoski Blues Band - Give MeBack My Wig

Hauki Blues Band - Hey Now Baby

Hauki Blues Band - 23 Alki Blues

Hauki Blues Band - No Matter How Hard ITry

    J. Jyrkänkoski Blues Band

    Hauki Blues Band

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

Helge Tallqvist & Loose Screws ja Jemma-gaala Down Home Kivessä 30.11.2017

Syystä tai toisesta sähköinen perusblues ei ole enää pitkään aikaan ollut aivan ensimmäinen vaihtoehtoni, kun olen sinijuurella halunnut itseäni ravita. Olen enemmän ja enemmän kallistunut akustisen, tai korkeintaan puoliakustisen, maalaisbluesin down home -tunnelmiin. Elävä musiikki on tietysti aina asia erikseen ja itse asiassa kun ei kyllästä itseään tallennetulla musiikilla, hieman kuluneenkin tuntuinen juttu iskee joskus yllättävänkin lujaa. Tämä tietysti erityisesti silloin, kun lavalle nousee asiansa osaavia pelimanneja.

Syyslukukauden toiseksi viimeinen Down Home Kivi oli hieno esimerkki tällaisesta tilanteesta. Helge Tallqvist, yksi suomalaisen bluesharpun kovimmista osaajista, on vieraillut Kulttuuriravintola Kiven lavalla pari kertaa aikaisemminkin, mutta kummallakin kerralla hän jättäytyi pettymyksekseni liian paljon taka-alalle ja miehen rouheaa harpunsoittoa ei kuultu likikään tarpeeksi. Mestarin tämänkertainen vierailu Helge Tallqvist & Loose Screws –kokoonpanonsa, Helge Tallqvist huuliharput, Konstantin Kovalev kitara ja laulu, Topi Karvonen kontrabasso ja Raine Kokkinen rummut, kanssa lupaili kuitenkin enemmän ja niinpä olin itse asiassa aika innoissani noustessani jälleen kerran Kiven rappusia tamperelaisen bluesin olohuoneeseen.

Helgen harputtelua kuultiinkin tällä keikalla erinomaisen runsaasti, joten kolmas kerta toden sanoi ja kysyjälle vastattiin. Suomessa on montakin mainiota bluesharpistia, mutta nimenomaan soiton lihallisuudessa ja väkevässä intensiivisyydessään on Helgen soitto aina ollut allekirjoittaneelle vertaansa vailla. Jo pelkästään tästä syystä tämän jutun synnyttänyt keikka oli vahva kokemus. Tätä tunnetta ei suinkaan heikentänyt muunkaan bändin suoritukset Kiven lavalla. Konstantin oli Helgen ohella eturivissä ja hänen tyylikäs kitarointinsa ja erinomainen vokalisointinsa täydensivät oivallisesti Helgen työskentelyä. Topi ja Raine hoitelivat omat tonttinsa eleettömän varmasti ja tarjosivat jäntevän pohjan Helgen ja Konstantinin loistaa.

Musiikillisesti mitään uutta ei konsertti tarjonnut, mutta ei se kyllä lainkaan menoa haitannut, pikemminkin päinvastoin. Klassista 50-luvun bluesia niin Chicagosta kuin länsirannikoltakin ja mausteeksi muutama rehvakka rokkenrolli oli se resepti, jolla homma hoidettiin kotiin vastustamattomalla taidolla ja tunteella. Olipahan makiata juurimehua. Erityismaininta ja kiitos yhtyeelle tyylikkäästä pukeutumisesta.

Kiven täyttäneet siniveriset pääsivät hienon konsertin lisäksi nauttimaan Blueslovers ry:n vuosittaisen tunnustuksen, Jemma-palkinnon, luovutuksesta. Palkittu saa kunnian lisäksi Ari Nevski Nevalaisen valmistaman upean taidepuukon, jonka puukkomaakari oli tällä kertaa tehnyt mongolien, noiden hurjien hevosmiesten muinaisen mallin mukaan. Kyseessä oli jo kymmenes kerta, kun tämä ensimmäinen valtakunnallinen tunnustus Suomessa annettiin juurimusiikin saralla kunnostautuneelle kyntäjälle ja tällä kertaa sen pokkasi multi-instrumentalisti/laulaja Ismo Haavisto, joka sopivasti viettää juuri kolmikymmenvuotisjuhliaan bluesartistina. Onnea Ismo, oikein meni! Valitettavasti, meidän kannaltamme siis, palkittu oli keikkareisulla ison veden takana, joten saimme tyytyä Ismon valmistamaan tyylikkääseen videotervehdykseen.

Upea ilta ja siitä kiitokset Helgelle, Konstalle, Topille ja Rainelle musiikista, Mäkisen Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä, Nevskille puukosta, Savisaaren Simolle a-luokan miksauksesta ja tietysti Heidille ja Laurille ja koko muulle Kiven porukalle huollosta ja huolenpidosta.

Videot:

Greasy Gravy

Loose Screws

Soul Survivor

That's Your Daddy Yaddo Yo

Down Home Kiven vuosi 2017 huipentuu torstaina 14.12. kahden yhtyeen huikeisiin Double Whammy Night -pippaloihin. Tarjolla on niin tamperelaista kuin lahtelaistakin osaamista, kun kokeneet ja asiansa takuuvarmasti osaavat J.Jyrkänkoski Blues Band feat. Jukka Mäkinen ja Hauki Blues Band feat. Mimmu tarjoilevat magiaa sinistä. Ovet 20.00. ja showtime n. 21.30. Be there or be square!

 Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com