torstai 8. kesäkuuta 2017

Black Motor ja Romus/Koskinen/Hauta-aho Telakalla 31.5.2017

Ihmisellä on viisi aistia. Näistä kuulo ja maku ovat joissain suhteissa yllättävän samankaltaisia ja kehittyvät ne kumpainenkin, kuulon kohdalla tarkoitan nyt erityisesti musiikillisia mieltymyksiämme, ihmisen matkatessa maallisia polkujaan kohti kuopan pohjaa. Elämän alkupuolella vierastamme kaikkea uutta ja otamme positiivisesti vastaan ainoastaan latteita ja mitäänsanomattomia, ennestään tuttuja, maku- ja kuuloaistimuksia. Vuosien ja kokemuksen karttuessa alamme sitten pikkuhiljaa muuttua uteliaiksi ja rohkeutemme kasvaessa uskaltaudumme kokeilemaan aikaisemmin täysin pois sulkemiamme vaihtoehtoja ja jos hyvin käy, kasvamme ja kehitymme ja ennakkoluuloisuus karisee yltämme kuin ydinlaskeuma armeijan sadeviitoista kevyesti kuusenoksaa heilauttamalla.
Omalla kohdallani esimerkkinä tuosta makuaistin kehittymisestä käy vaikkapa sämpylän väliin asetettu jauhe- tai parhaassa tapauksessa kokolihapihvi. Lapsuuteni herkkinä vuosina en sietänyt minkäänlaisia mausteita kyseisessä hyödykkeessä. Sitten aikojen saatossa halusin kylkiäisiksi ensiksi ketsuppia, sitten kurkkusalaattia, sitten sinappia ja lopuksi jopa sipulia. Tästä mausteiden kavalkadista on luettavissa, että tämä tapahtui 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa. Nykyäänhän kunnollinen hampurilainen pitää sisällään julmetun määrän erilaisia lisäkkeitä ja ne kaikki maistuvat myös allekirjoittaneelle ja olenpa maistanut myös kasvispurilaista.
Musiikissa kehitykseni on kulkenut samankaltaista polkua ja Rauli "Badding" Somerjoesta ja Alice Cooperista, molempien musiikista pidän toki edelleenkin, alkanut matka on vienyt pitkälle ja syvälle niin rytmimusiikin kuin niin sanotun taidemusiikinkin saroilla. Enpä hieman toisella kymmenellä ollessani vielä aavistanut, että joku päivä nauttisin suuresti niin Igor Stravinskin ja Erik Satien teoksista kuin myös Albert Aylerin ja Peter Brötzmannin hurjista revittelyistä.

Edellä olevaan pohdiskeluun johti toukokuun viimeisenä iltana Kulttuuritalo Telakalla järjestetyt iltamat, jossa Black Motor, tuo vapaamman jazzin jättiläinen, julkaisi tuoreimman tallenteensa, Branches, niin vinyylinä kuin kasettinakin. Rumpali Simo Laihosen, kontrabasisti Ville Rauhalan ja saksofonisti/huilisti Tane Kanniston muodostaman trion lisäksi Telakalla esiintyivät amerikkalainen saksofonisti ja säveltäjä Rent Romus, digitaalista trumpettia soittava Heikki "Mike" Koskinen ja kontrabasisti Teppo Hauta-aho.

Rent, Heikki ja Teppo aloittivat illan elävän musiikin osalta herkällä huilukappaleella, jossa Rentin huilu soi kansanmusiikinomaista teemaa kevyesti helähdellen. Siitä siirryttiin sitten saksofonin ja trumpetin kuulaaseen vuoropuheluun, jota Tepon basso kommentoi intensiivisesti taustalla. Tämän jälkeen lavalle nousivat yksi kerrallaan Black Motorin jäsenet ja kvartetin, kvintetin ja sekstetin voimin muusikot soittivat Rentin värikkäitä sävellyksiä, joista voimakkaimmin jäi mieleen miehen Kalevalan aiheista säveltämä neljän kappaleen kokonaisuus. Rent mainitsi lukeneensa Kalevalan neljä kertaa ja Suomen kansalliseepos soi miehen musiikissa vahvana ja vaikuttavasti. Modernin shamanistinen rytmi yhdistyi saumattomasti tunnelmiltaan erittäin syvälle sukeltaviin saksofoni- ja trumpettiosuuksiin, joissa Heikin upean puhtaiden äänten kontrastina soivat Rentin ja Tanen fonit välillä hyvinkin repivästi. Kesäillan tyyneys puhkesi hetkessä raivoavaksi myrskyksi ja tyyntyi taas voimansa näytettyään ja parasta kaikessa oli, että musiikki pysyi koko ajan tiukasti kuosissaan ilman vähäisimpiäkään poikkeamia väärille poluille. Uskomattoman hienosti myös Black Motorin miehet hoitivat oman osuutensa, vaikka yhteinen harjoitusaika oli varmaankin kohtuullisen vähäinen. Ammattimiehiä. Erittäin komea ja värikylläinen setti, jonka päätti kertakaikkisen huikea, encorena soitettu, improvisaatio. Rent Romus osoittautui erittäin kovaksi fonistiksi ja säveltäjäksi kuin myös ystävälliseksi herrasmieheksi ja toivottavasti tämä hänen ensimmäinen Suomen vierailunsa ei jää viimeiseksi. Tampere Jazz Happening ohoi!

Pienen tauon jälkeen lavan otti haltuunsa Suomen paras yhtye, Black Motor. Kuten jo mainitsin, kyseessä oli levynjulkistuskeikka. Branches on bändin kymmenes levy ja täyttä asiaa kuten kaikki aikaisemmatkin. Illan settiin mahtui uuden levyn kappaleiden lisäksi pari otantaa myös joku aika sitten julkaistulta moottorimiesten ja Rakan split-levyltä. Black Motor on nykyisellään ehkä piirun verran pehmeämpi aikaisempiin vuosiin verrattuna ja se kuului myös tällä keikalla. Toki niitä tulivuoren purkauksiakin vielä tapahtuu, mutta yleisilme on selkeästi aiempaa tyynempi. Kolmikon yhteistyö oli täysin saumatonta ja varsinkin musiikin taittokohdissa miesten yhteenhitsautuminen kuului täydellisenä harmoniana. Kun susilauma vaeltaa pohjoisen talvessa, voisi tottumaton luulla vain yhden hukan olleen liikkeellä, niin tarkasti ne astuvat edellä kulkevan jälkiin ponnistusten minimoimiseksi. Black Motor ei välttele ponnistuksia, mutta yhteispeli toimii yhtä täsmällisesti. Koko keikka oli, odotetusti, musiikin juhlaa, mutta erityisesti tuolta Rakan kanssa tehdyltä levyltä poimittu Lähempänä taivasta -kappale jäi mieleen aivan käsittämättömän hienona ja herkkänä tunnelmointina. Tanen taivainen huilu, Villen pehmeän tumma basso ja Simon kevyellä kädellä kutoma äänien tähtitaivas loivat sanalla sanoen jumalallisen tunnelman allekirjoittaneen kaltaiselle pakanallekin. Lopuksi, kuten jo monta monta vuotta Black Motorin keikkojen jälkeen, on pakko ihmetellä, että kuinka jotkut voivat olla noin hyviä omassa hommassaan? Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!





Videot:









Kiitos Rent, Heikki, Teppo, Simo, Ville ja Tane hienosta illasta. Kiitokset myös Tiikkaisen Jannelle onnistuneesta miksauksesta ja koko Telakan porukalle.

































 Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti