Jerron "Blind Boy" Paxton Down Home Kivessä 19.10.2017

Down Home Kiven nyt jo yli kymmenen vuotta kestänyt juurevan musiikin ystävien hellittely on pitänyt sisällään, ihan paria poikkeusta lukuun ottamatta, pelkästään hyviä tai vieläkin parempia keikkoja. Sieltä komeimmasta päästä mieleen tulevat vaikkapa sellaiset mestarit kuin Bob Brozman, Carlos del Junco, Sven Zetterberg, Lazy Lester, Tad Robinson, Johnny Sansone, John Fohl, Joe Filisko, Eric Noden, Nathan James, Pepe Ahlqvist, Jo' Buddy, Tomi Leino, Ismo Haavisto ja niin edelleen ja niin edelleen. Lista on virstan pituinen ja valitettavasti en kaikkia voi tässä luetella. Näissä musiikin korkeammissa messuissa paikalla olleet tietävät kyllä.

By the way, 16.11. Kiven lavalle nousee jälleen edellä mainittu huuliharpun Jimi Hendrix Carlos del Junco ja kun illan ohjelmaan kuuluu lisäksi vielä aivan uuden aluevaltauksen BluesLovers ry:n historiassa julkistaminen, niin kannattaa tulla paikalle ja varata lippu hyvissä ajoin. Tätä ette todellakaan halua missata, believe me!

Edellä kirjoitetun valossa tuntuu melkoisen rohkealta siis väittää, että viime viikon Down Home Kiven esiintyjä oli ehkäpä parasta, mitä tämä vireä juuriklubi on elämänsä varrella ystävilleen tarjoillut. Vaikeaahan, ellei sitten täysin mahdotonta, erilaisia vuosien varrella kertyneitä musiikillisia elämyksiä on järjestykseen asettaa, mutta olkoon niin tai näin, niin ainakin sen voi sanoa, että yhdysvaltalainen kaksikymmentäkahdeksanvuotias Jerron "Blind Boy" Paxton räjäytti pankin esiintymisellään loppuunmyydyssä Kulttuuriravintola Kivessä.

Pianoa, kitaraa, viulua, banjoa, huuliharppua ja rytmiluita laulamisen ohella soittanut Jerron on kertakaikkisen hämmästyttävä tapaus jo pelkästään siksi, että hän noin nuorena on noin korkealla tasolla afroamerikkalaisen juurimusiikin tuntemuksessa. Kun tähän lisätään erinomainen tekniikka soittamisessa ja laulamisessa ja armoitettu yleisön viihdyttämisen taito, ei enempää voisi toivoa. Kolme tuntia [sic] kestänyt, kahteen settiin jaettu keikka esitteli amerikkalaisen juurimusiikin juuria ja alkubluesia monesta näkökulmasta ja vältteli onnistuneesti niitä kaikkien tuntemia ja kuluneimpia iskusävelmiä. Jerron vaihteli soittimesta toiseen sujuvasti ja kertoili laulujen väleissä mielenkiintoisia tarinoita niin omasta kuin bluesinkin historiasta hersyvällä huumorilla juttujaan höystäen. Myös vuoropuhelu yleisön kanssa oli vilkkaampaa kuin millään ennen kokemallani Kiven keikalla. Jerron sai jollain ihmekonstilla ihmiset vapautumaan aivan ennen näkemättömällä tavalla ja kuultiinpa sellainenkin ihme, että Kiven yleisö ryhtyi enkelikuoroksi aivan omasta aloitteestaan. Ja se on jo melko huomattava meriitti bluesartistille. Ikinä en ole myöskään kuullut Kivessä naurettavan niin paljon kuin viime torstaina. Todellinen hyvän mielen keikka.

Musiikillisesti liikuttiin vanhan, siis sen vanhimman, bluesin ja angloamerikkalaisen kansanmusiikin maisemissa ja kun Jerron veteli viululla kiperää irlantilaista folkkia, oli suorastaan mieltä ylentävää huomata, kuinka hartaasti bluesinrakastajat uppoutuivat myös heille varmasti hieman oudompaan musiikkiin. Mestari mikä mestari. Aika usein sanoilla pystyy kuvaamaan kohtalaisen hyvin musiikkitapahtumia, mutta tässä tapauksessa Kivessä vallinneen tunnelman ja musiikin voiman välittäminen on kertakaikkiaan mahdoton tehtävä. Jos et ollut paikalla, saat tästä jutusta ja noista alla olevien linkkien takaa avautuvista videoista jonkin asteista osviittaa illan tapahtumista, mutta vain paikalla olleet tietävät, kuinka sataprosenttisen täydellinen, ja sanoisinpa jopa jumalainen, Jerron "Blind Boy" Paxtonin keikka Down Home Kivessä oli. Jos joskus, niin nyt todellakin kannattaa laittaa nimi muistiin ja seuraavan tilaisuuden koittaessa varata heti lippu miehen keikalle. Jos keikan jälkeen pystytte vakavalla naamalla sanomaan pettyneenne keikkaan, lupaan maksaa lippurahanne teille takaisin. Kaksisataa jänistä ja papukaijamerkki!

 Videot:

What's Gonna Become of Me

Washington's March / Bonaparte Retreat Old Lady & The Devil

I Ain't Got Nobody / When an Ugly WomanTells You No

Thank you very very much Jerron, it was awesome! Hope to see you again at Down Home Kivi and better sooner than later, take care. Thank you also Alan Rooke, it was nice to meet you. Kiitoksen ansaitsevat myös Robban Hagnäs Jerronin Suomeen tuomisesta, Mäkisen Jukka ja BluesLovers järjestämisestä, Savisaaren Simo ensiluokkaisesta miksauksesta ja tietysti Heidi, Lauri ja kaikki muut Kiven ihanat ihmiset huollosta ja huolenpidosta.

 Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

The Woodhowlers Down Home Kivessä 5.10.2017

Down Home Kivessä on vuosien varrella vieraillut lukuisia juurevan musiikin esittäjiä niin pienten kuin isompienkin vesien takaa. Selvästi eniten ulkomaan vierailijoita on tullut lähimmästä länsinaapuristamme Ruotsista. The Woodhowlers, Thomas Prim kitara ja laulu, Petter Bergman kitara, Gustav Almstedt huuliharppu ja laulu, Peter Boon basso ja Peter Sjövall rummut, jatkoi tätä perinnettä syksyn kolmansissa illanistujaisissa. Sikäli merkillinen ruotsalaisen bluesyhtyeen vierailu tämä oli, että ainutkaan porukan muusikoista ei ollut aikaisemmin noussut Kiven lavalle missään toisessa kokoonpanossa. Bluesissa ja jazzissa kun näköjään niin Ruotsissa kuin Suomessakin tuntuvat muusikkojen bändijäsenyydet menevän iloisesti ristiin ja rastiin toistensa kanssa.

Metsä(ssä)ulvojien repertuaari ei juuri kulmakarvoja nostattanut. Chicago-bluesia ja siihen mausteeksi hieman rokkaavampaakin rytistelyä kitaran ja huuliharpun johdolla, laulua tietenkään unohtamatta. Thomasin varsin runsaalla kaiulla varustettu kitaransoitto jäi illasta päällimmäisenä mieleen. Ensimmäisessä kappaleessa kaikua oli niin paljon, että luulin aluksi sitä vahingoksi, mutta kyllä siihen sitten keikan mittaan tottui. Gustavin harppua olisin mielelläni kuunnellut enemmänkin soolosoittimena. Nyt mies, muutamaa makoista vetoa lukuun ottamatta, tyytyi soittimellaan komppaamaan kappaleita. Myös laulumikin vuorot jakaantuivat samaan tyyliin ja tässäkin tapauksessa olisin suonut kuulevani Gustavia hieman enemmän. Peter ja Peter hoitivat rytmipuolen turhia kikkailematta asiallisella varmuudella. Petter komppasi lähes koko keikan varsin kivikasvoisena ja vain pari kertaa väläytti mukavilla, mutta turhan lyhyillä sooloilla. Thomas oli siis selvästi eniten esillä ja hänen terävän ilmava kitarointinsa ja persoonallinen laulutyylinsä määrittelivät bändin varsin perinteistä bluessoundia. Mitään uutta tai ihmeellistä , jos nyt Peterin erinomaisen eläytyvää bassottelua ei lasketa, The Woodhowlers ei Kiven yleisölle tarjoillut, mutta takuuvarmaa peruskamaa saatiin kyllä koko rahan edestä, hyvä keikka.

Tack så mycket Thomas, Petter, Gustav, Peter och Peter. Kiitokset myös Simo Savisaarelle hyvästä miksauksesta, Mäkisen Jukalle ja BluesLoverseille järjestämisestä ja tietysti Heidille, Laurille ja muulle Kiven henkilökunnalle kympin arvoisesti toteutetusta huollosta.

Tämän viikon torstaina Kiven lavalle nousee ensimmäisellä Suomen ja Pohjoismaiden keikallaan arvostettu nuoren polven amerikkalainen multi-instrumentalisti Blind Boy Paxton. Jos tästä jutusta innostut keikasta, niin olet valitettavasti myöhässä. Keikka on ennakolta loppuunmyyty. Hyvällä onnella ovelta voi tietysti vielä saada peruutuspaikan, joten ehkä kannattaa yrittää. Se on ainakin varmaa, että torstaina Kivessä kuullaan jotain aivan ennenkuulematonta, see ya'

Lähtölaskenta on alkanut. Enää 30 yötä BluesLoversien syksyn toiseen, Jemma-gaalan ohella, merkkitapahtumaan ja uuden aluevaltauksen julkistamiseen. 16.11. lavalle nousee huuliharpun Jimi Hendrix Carlos Del Junco ja sitten on se toinen syy. Varaa lippusi ajoissa, niitä ei tule riittämään kaikille halukkaille.

Videot:

Keep It To Yourself

I Got News To You

You're On The Top

Boom Boom

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

Kokko Quartet Eclipse Jazz Clubilla 3.10.2017

Eclipse Music -levy-yhtiön vetäjän, Tapio Ylisen Eclipse Jazz Clubin toinen kokoontuminen Kulttuuriravintola Kivessä vietettiin modernin skandinaavisen jazzin tunnelmissa, kun helsinkiläinen Kokko Quartet, Kaisa Siirala saksofoni ja bansuri-huilu, Johanna Pitkänen piano ja koskettimet, Timo Tuppurainen kontra- ja sähköbasso ja Risto Takala rummut, nousi ensimmäistä kertaa bändin historiassa Kiven paljon nähneelle lavalle. Kaksi pitkäsoittoa julkaisseen Kokko Quartetin Kiven keikka oli ensimmäinen tutustumiseni tähän nelikkoon, joten minkäänlaisia odotuksia minulla ei keikan suhteen ollut.

En itse asiassa tiedä, millaista skandinaavinen jazz on, mutta mikäli Kokko Quartet on sen tyypillinen edustaja, kuten he itse itseään luonnehtivat, niin varsin hyvin uppoaa allekirjoittaneeseen tuokin jazzin alagenre. Kevyesti svengaava meininki, kuulaita musiikillisia maisemia tarjoileva soundi ja notkeasti teeman ympärillä liehakoivat soolot sekä puhaltimilla että koskettimilla loivat erinomaisen viihdyttävän jazztuokion tiistaiseen iltahetkeen. Vaikka Kokko Quartetin kappaleet olivatkin kaikki kokoonpanon eri jäsenten säveltämiä, niin umamia annoksiin tarjosivat vaikutteet niin maailmanmusiikista kuin monilta jazzin mestareiltakin. Itselleni tuli muutaman kerran elävästi mieleen esimerkiksi Weather Report, eikä ihmekään, sillä Siirala mainitsi Shonk-kappaleen alussa kyseessä olevan kappaleen muotoutuneen Wayne Shorterin ja Thelonious Monkin musiikin vaikutuksen alaisena. Siirala ja Pitkänen soittivat setin kaikki varsinaiset soolo-osuudet, vaikka sekä Tuppurainen että Takala sooloilivat lyhyesti pariin otteeseen. Itseäni miellytti erityisesti Pitkäsen keskittyminen enimmäkseen pianoon ja Siiralan muutama irtiotto freen suuntaan. Jazzmusiikille tyypillisesti Tuppurainen ja Takala eivät suinkaan olleet mitään koneella korvattavissa olevia rytmin tuottajia, vaan täysivaltaisia yhtyeen jäseniä ja pelkästään heidänkin rikasta ja monivivahteista soittoaan kuuntelemalla olisi ilta sujunut mukavissa merkeissä. Varsin mielenkiintoinen uusi, siis minulle, tuttavuus, joka oli ilo lisätä suosikkiyhtyeiden kasvavaan joukkoon, hieno keikka.

Kiitos ja kumarrus Kaisa, Johanna, Timo ja Risto. Iso käsi myös Tapiolle järjestämisestä, Heidille, Laurille ja muille Kiven työläisille ja erinomaiselle miksaajalle (Simo?).

Videot:

Southern Dance

Flying

Yasmin

Keppikerjäläinen

Shonk

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com