maanantai 16. lokakuuta 2017

The Woodhowlers Down Home Kivessä 5.10.2017

Down Home Kivessä on vuosien varrella vieraillut lukuisia juurevan musiikin esittäjiä niin pienten kuin isompienkin vesien takaa. Selvästi eniten ulkomaan vierailijoita on tullut lähimmästä länsinaapuristamme Ruotsista. The Woodhowlers, Thomas Prim kitara ja laulu, Petter Bergman kitara, Gustav Almstedt huuliharppu ja laulu, Peter Boon basso ja Peter Sjövall rummut, jatkoi tätä perinnettä syksyn kolmansissa illanistujaisissa. Sikäli merkillinen ruotsalaisen bluesyhtyeen vierailu tämä oli, että ainutkaan porukan muusikoista ei ollut aikaisemmin noussut Kiven lavalle missään toisessa kokoonpanossa. Bluesissa ja jazzissa kun näköjään niin Ruotsissa kuin Suomessakin tuntuvat muusikkojen bändijäsenyydet menevän iloisesti ristiin ja rastiin toistensa kanssa.

Metsä(ssä)ulvojien repertuaari ei juuri kulmakarvoja nostattanut. Chicago-bluesia ja siihen mausteeksi hieman rokkaavampaakin rytistelyä kitaran ja huuliharpun johdolla, laulua tietenkään unohtamatta. Thomasin varsin runsaalla kaiulla varustettu kitaransoitto jäi illasta päällimmäisenä mieleen. Ensimmäisessä kappaleessa kaikua oli niin paljon, että luulin aluksi sitä vahingoksi, mutta kyllä siihen sitten keikan mittaan tottui. Gustavin harppua olisin mielelläni kuunnellut enemmänkin soolosoittimena. Nyt mies, muutamaa makoista vetoa lukuun ottamatta, tyytyi soittimellaan komppaamaan kappaleita. Myös laulumikin vuorot jakaantuivat samaan tyyliin ja tässäkin tapauksessa olisin suonut kuulevani Gustavia hieman enemmän. Peter ja Peter hoitivat rytmipuolen turhia kikkailematta asiallisella varmuudella. Petter komppasi lähes koko keikan varsin kivikasvoisena ja vain pari kertaa väläytti mukavilla, mutta turhan lyhyillä sooloilla. Thomas oli siis selvästi eniten esillä ja hänen terävän ilmava kitarointinsa ja persoonallinen laulutyylinsä määrittelivät bändin varsin perinteistä bluessoundia. Mitään uutta tai ihmeellistä , jos nyt Peterin erinomaisen eläytyvää bassottelua ei lasketa, The Woodhowlers ei Kiven yleisölle tarjoillut, mutta takuuvarmaa peruskamaa saatiin kyllä koko rahan edestä, hyvä keikka.

Tack så mycket Thomas, Petter, Gustav, Peter och Peter. Kiitokset myös Simo Savisaarelle hyvästä miksauksesta, Mäkisen Jukalle ja BluesLoverseille järjestämisestä ja tietysti Heidille, Laurille ja muulle Kiven henkilökunnalle kympin arvoisesti toteutetusta huollosta.

Tämän viikon torstaina Kiven lavalle nousee ensimmäisellä Suomen ja Pohjoismaiden keikallaan arvostettu nuoren polven amerikkalainen multi-instrumentalisti Blind Boy Paxton. Jos tästä jutusta innostut keikasta, niin olet valitettavasti myöhässä. Keikka on ennakolta loppuunmyyty. Hyvällä onnella ovelta voi tietysti vielä saada peruutuspaikan, joten ehkä kannattaa yrittää. Se on ainakin varmaa, että torstaina Kivessä kuullaan jotain aivan ennenkuulematonta, see ya'

Lähtölaskenta on alkanut. Enää 30 yötä BluesLoversien syksyn toiseen, Jemma-gaalan ohella, merkkitapahtumaan ja uuden aluevaltauksen julkistamiseen. 16.11. lavalle nousee huuliharpun Jimi Hendrix Carlos Del Junco ja sitten on se toinen syy. Varaa lippusi ajoissa, niitä ei tule riittämään kaikille halukkaille.

Videot:
























Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Kokko Quartet Eclipse Jazz Clubilla 3.10.2017

Eclipse Music -levy-yhtiön vetäjän, Tapio Ylisen Eclipse Jazz Clubin toinen kokoontuminen Kulttuuriravintola Kivessä vietettiin modernin skandinaavisen jazzin tunnelmissa, kun helsinkiläinen Kokko Quartet, Kaisa Siirala saksofoni ja bansuri-huilu, Johanna Pitkänen piano ja koskettimet, Timo Tuppurainen kontra- ja sähköbasso ja Risto Takala rummut, nousi ensimmäistä kertaa bändin historiassa Kiven paljon nähneelle lavalle. Kaksi pitkäsoittoa julkaisseen Kokko Quartetin Kiven keikka oli ensimmäinen tutustumiseni tähän nelikkoon, joten minkäänlaisia odotuksia minulla ei keikan suhteen ollut.

En itse asiassa tiedä, millaista skandinaavinen jazz on, mutta mikäli Kokko Quartet on sen tyypillinen edustaja, kuten he itse itseään luonnehtivat, niin varsin hyvin uppoaa allekirjoittaneeseen tuokin jazzin alagenre. Kevyesti svengaava meininki, kuulaita musiikillisia maisemia tarjoileva soundi ja notkeasti teeman ympärillä liehakoivat soolot sekä puhaltimilla että koskettimilla loivat erinomaisen viihdyttävän jazztuokion tiistaiseen iltahetkeen. Vaikka Kokko Quartetin kappaleet olivatkin kaikki kokoonpanon eri jäsenten säveltämiä, niin umamia annoksiin tarjosivat vaikutteet niin maailmanmusiikista kuin monilta jazzin mestareiltakin. Itselleni tuli muutaman kerran elävästi mieleen esimerkiksi Weather Report, eikä ihmekään, sillä Siirala mainitsi Shonk-kappaleen alussa kyseessä olevan kappaleen muotoutuneen Wayne Shorterin ja Thelonious Monkin musiikin vaikutuksen alaisena. Siirala ja Pitkänen soittivat setin kaikki varsinaiset soolo-osuudet, vaikka sekä Tuppurainen että Takala sooloilivat lyhyesti pariin otteeseen. Itseäni miellytti erityisesti Pitkäsen keskittyminen enimmäkseen pianoon ja Siiralan muutama irtiotto freen suuntaan. Jazzmusiikille tyypillisesti Tuppurainen ja Takala eivät suinkaan olleet mitään koneella korvattavissa olevia rytmin tuottajia, vaan täysivaltaisia yhtyeen jäseniä ja pelkästään heidänkin rikasta ja monivivahteista soittoaan kuuntelemalla olisi ilta sujunut mukavissa merkeissä. Varsin mielenkiintoinen uusi, siis minulle, tuttavuus, joka oli ilo lisätä suosikkiyhtyeiden kasvavaan joukkoon, hieno keikka.


Kiitos ja kumarrus Kaisa, Johanna, Timo ja Risto. Iso käsi myös Tapiolle järjestämisestä, Heidille, Laurille ja muille Kiven työläisille ja erinomaiselle miksaajalle (Simo?).

Videot:



















Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Riverside ja Lion Shepherd Klubilla 29.9.2017

Picture this, (thank you Sophia Petrillo): perjantai-ilta, Tullikamarin Klubi, esiintymässä kaksi progressiivista rokkia soittavaa puolalaista yhtyettä ja lipun hinta 25 €. Kysymys kuuluu: kuinka monta tamperelaista on paikalla? Ei, oikea vastaus ei ole 30, vaan täysi sali. Näin se elämä joskus järjestää yllätyksiä, vaikka olinkin illan pääesiintyjän naamakirjasta vakoillut, että Riversiden, Mariusz Duda basso, laulu ja akustinen kitara, Michał Łapaj koskettimet, Piotr Kozieradzki rummut ja kiertuejäsenenä Maciej Meller kitara ja Lion Shepherdin, Kamil Haidar laulu, Mateusz Owczarek kitara ja arabialainen kielisoitin ud, Łukasz Belcyr kitara, Maciej Magnuski basso ja Tomasz Mądzielewski rummut, Towards The Blue Horizon 2017 - Autumn Edition -kiertue oli täyttänyt keikkapaikat kaikissa aikaisemmissa pysähdyspaikoissaan Puolassa, Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. No, bändit olivat itselleni ennestään lähes tuntemattomia ja jutellessani muutaman vannoutuneen diggarin kanssa selvisi, että varsinkin Riverside nauttii erinomaisen suurta suosiota tämän kaltaisen musiikin ystävien joukossa kautta koko Euroopan, joten eipä sen suosio Tampereellakaan sitten niin oudolta enää tuntunut.

Lion Shepherd otti Klubin lavan ensin haltuunsa ja viisikon, (thank you Enid Blyton), ajoittain melko voimakkaitakin metallin sävyjä sisältänyt musiikki sai salintäyden yleisön heti alusta alkaen mukaan meininkiinsä. Voimalla ja taidolla homma vyöryi vastustamattomasti eteenpäin ja muutamat rankemman rymistelyn lomaan ujutetut, Lähi-idän perinteiseen musiikkiin viittaavat, rauhallisemmat tuokiot soivat kaivattuja hengähdystaukoja. Tällainen musiikki vaatisi livetilanteessa ainakin jonkinlaista etukäteistuntemusta ja koska olin paikalla täydellisenä H. Moilasena, (thank you tuntematon), en pystynyt muun yleisön tavoin eläytymään musiikkiin täysillä, mutta se nyt on tietysti vain minun ongelmani. Sadat progressiivisen musiikin ystävät silminnähden nauttivat setistä suuresti, joten hyvinhän se silloin meni.

Pienen tauon jälkeen löylynheittovuoron otti kontolleen illan pääesiintyjä ja sitten mentiin syvälle ja korkealle ihan joka suuntaan. Riverside-yhtyeen musiikkiin olin kerennyt aivan hiukan tutustumaan ennen keikkaa ja kun se sanalla sanoen räjäytti Klubin sisäavaruuden tähtien tuolle puolen, ei todellakaan tarvinnut ihmetellä sen suosiota. Tähän genreen niin oleellisesti kuuluvat pitkät teeman kehittelyt elivät ja pulppusivat musiikillista mielikuvitusta ja voimaa sellaisena tornadona, että voisi melkeinpä puhua luokan kuusi pyörremyrskystä, siis ellei niitä luokkia olisi vain viisi. Yleisö oli suorastaan hurmioitunut suosikkiensa soitosta ja kyllä se ajoittain nappasi tällaisen newbienkin mukaansa melkoisen vahvasti. Erittäin hieno keikka, kymmenen pistettä.

Kiitoksia molempien yhtyeiden jäsenille. Kiitos myös Pevelle miksauksesta ja Mikalle Riversideen tutustuttamisesta.

Lion Shepherd








Riverside














Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com