Gene Taylor Down Home Kivessä 9.11.2017

"I didn't pack a Hawaiian shirt for a Finland november, call me crazy." Näillä Gene Taylorin sanoilla pyörähti käyntiin Down Home Kiven marraskuinen illanvietto viime torstaina. Taylor on tuttu vieras Kivessä ja miehen tämänkertainen keikka oli myyty loppuun jo ennakolta. Maestron bändissä musisoivat Jussi "Jo' Buddy" Raulamo kitara ja laulu, Tyko "Down Home King III" Haapala rummut ja Robban Hagnäs basso ja laulu.

Kuten sanottua, Taylor on aikaisemminkin vieraillut Tampereella ja odotukset keikasta olivat siten kohtuullisen varmalla pohjalla ja niiden mukaisesti ilta sitten sujuikin. Tunteikas blues ja vauhdikas rokkenrolli olivat valttia eikä New Orleansiakaan unohdettu ja poikettiinpa keikalla pariin otteeseen myös kantrimaisemiin. Jos nyt joku ei vielä tiedä, niin Taylor on aivan erinomainen pianisti ja laulaja ja todisti sen jälleen kerran vastaansanomattomasti. Vuosikymmenten keikkailu näkyi myös yleisön viihdyttämisessä rennolla sanailulla laulujen väleissä. Taylor antoi Jussille ja Robbanille anteliaasti tilaa ja nämä veljekset käyttivät sen parhaalla mahdollisella tavalla. Kuultiinpa sellainenkin ihme, että bändi esitti Jussin originaalikappaleen, Have Yourself a Ball, joita ei yleensä pääse lainkaan kuulemaan miehen säestyskeikoilla. Tulipa Jussista ilmi sellainenkin fakta, että Taylorin mukaan mies tunnetaan Atlantin takana nimellä Radio Jo' hänen pitkään vahvistimena käyttämänsä radion johdosta. Robban puolestaan helli yleisöä muun muassa karulla kantritarinalla nimeltään Far Away Eyes, joka on alunperin erään englantilaisen Rolling Stones -nimisen yhtyeen tuotantoa. Ja tämä tarina on tosi. Tykosta sen verran, että juurimusiikkiympyröissä on runsaasti erinomaisia rumpaleita, mutta vain yksi Tyko. Down Home King III on kuningas.

Toisen setin alkajaisiksi Taylor esitti muutaman kappaleen yksistään ja sekä instrumentaaliboogiwoogi että Mississippi Heavy Water Blues/ It's a Long Way to Tipperary -combo soivat kertakaikkisen komeasti. Harvinaisuuksista puhuttaessa, tuota jälkimmäistä ei muuten usein pääse kuulemaan rootskekkereissä. Itselleni taisi olla ensimmäinen kerta. Bändin noustua lavalle ilta jatkui tutuissa merkeissä, kunnes vielä kirsikkana kakun päälle pianon taakse asettui parin laulun ajaksi yleisön joukossa ollut Taylorin ystävä Wiley Cousins. Ja voi pojat, että oli upeaa soitantaa. Wiley Coyote, kuten Taylor häntä kutsui, nakkasi kannat kattoon yhdessä vilauksessa ja homma toimi aivan hämmästyttävän hienosti, kun tietää että kyseessä oli aivan ex tempore -viritys. Ammattimiehiä parhaasta päästä.

Kaiken kaikkiaan yli kaksi tuntia kestänyt keikka oli juurevan musiikin juhlaa parhaimmillaan, sata jänistä!

Gene Taylor - Mississippi Heavy WaterBlues / It's a Long Way to Tipperary

Normaaliin Down Home Kiven tyyliin keikalla oli tarjolla myös levyjä illan artisteilta. Itselleni tarttui mukaan tällä kertaa ehkä hieman yllättävältä kuulostava vaihtoehto. Koska levyhyllystäni löytyy jo runsaasti niin Gene Taylorin ja Jo' Buddyn kuin Wentus Blues Bandinkin tuotantoa, valinta osui Robbanin tarjoamaan Armadis Rama -levyyn.

Levyn esittelyssä kirjoitetaan näin, "Armadis Rama är en hybrid med rötterna i de österbottniska och karibiska myllorna". Siis reggaeta ruotsiksi ja vieläpä ihka aidolla pohjanmaan ruotsilla. Yhdistelmä ei ehkä ensikuulemalta kuulosta kovin houkuttelevalta, mutta muutaman kuuntelun jälkeen on sanottava, että onhan upea levy. Ensimmäiseksi huomaa levyn erittäin täyteläisen soundin ja muutenkin kympin ansaitsevan tuotannon, Robban toisena tuottajana ja basistina. Tätä ei todellakaan ole tehty jointti huulessa. Toisekseen, ruotsin kieli ei ole ainoa suomalainen tekijä tällä levyllä. Reggaen rytmeillä mennään, mutta lauluihin on viimeisen päälle tyylikkäästi yhdistetty suomalaisen kansanmusiikin melodioita ja tunnelmaa. Ymmärrän kyllä, että kaikille reggae ruotsiksi ja kansanmusiikkimelodioilla ei ole se paras suositus levyn hankintaa ajatellen, mutta tämä todellakin toimii. Hieno levy, vahva suositus. Jussi Niemen arvio levystä Soundissa.

Thank you very much Gene, Robban, Jussi, Tyko and Wiley. Kiitokset ansaitsevat myös Savisaaren Simo äänestä, Mäkisen Jukka ja BluesLovers järjestämisestä ja Heidi, Lauri ja muu Kiven porukka huolenpidosta.

Huomenna Down Home Kivessä toinen tuttu Tampereen kävijä, Carlos Del Junco, jota myös huuliharpun Jimi Hendrixiksi on mainittu ja ansaitusti niin. Säestävässä huippuyhtyeessä Tommi Laine kitara, Ville Rauhala kontrabasso ja Juppo Paavola rummut. Muutamia lippuja saattaa olla vielä saatavissa, ovelle niitä tuskin jää. Varaukset täällä. 

Tilaisuudessa julkistetaan myös allekirjoittaneen valokuvakirja "Bluesia Kiven Sisässä - Down Home Kivi 10 Vuotta", joka sisältää 50 keikkaa syksystä 2008 syksyyn 2016 valokuvin ja lyhyin tekstilainauksin keikasta aikoinaan kirjoittamistani blogeista. Kirjassa on 110 sivua ja sen on kustantanut BluesLovers ry.

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com