tiistai 13. helmikuuta 2018

Henry Ojutkangas Trio Down Home Kivessä 8.2.2018

Down Home Kivi palasi juurilleen kevätkauden ensimmäisen konsertin ska- ja reggaerytmien maailmasta viime torstaina, kun lavalle kipusi Henry Ojutkangas Trio, Henry Ojutkangas kitarat ja laulu, Mikko Löytty basso ja laulu ja Juppo Paavola rummut. Suomibluesin veteraanin johdolla kolmikko sukelsi syvälle siniseen kattilaan ja blueskeitosta maustettiin parilla lusikallisella rokkenrollilla ja hyppysellisellä kantrimaalaisuutta.

Illan ohjelmisto koostui niin klassikoista tyyliin Hoochie Coochie Man, Sick and Tired ja Mystery Train kuin originaaleistakin sävellyksistä. Myös Henryn, (ja ainakin yksi Mikon, ellen pahasti erehdy), sävelkynän tuotteet kulkivat varsin traditionaalisia polkuja, eikä pyörää lähdetty keksimään uudestaan. Kappalevalintoja oli selkeästi painotettu rytmirikkaiden, tahtoo sanoa tanssittavien, kappaleiden suuntaan, mutta tyylilleen uskollisesti Kiven yleisö tyytyi nauttimaan musiikista enimmäkseen paikallaan istuen ja hillityin ruumiinliikkein osoittamaan rytmirakkautensa. Eikä siinä mitään, jokainen on oikeutettu nauttimaan musiikista haluamallaan tavalla ja jos ei tanssita niin ei tanssita ja pulinat pois.

Henry on oivallinen kitaristi ja kohtuullisen laatuunkäypä myös laulajana. Itse olisin toivonut, että Mikon laulua olisi sisältynyt iltaan hieman enemmän kuin se yksi hänen tulkitsemansa kappale. Mikko ja Juppo hoitivat omat tonttinsa varmuudella ja tyylillä ja saivatpa molemmat omat soolonsakin, jotka osoittivat miesten kuuluvan soittimiensa taitajina parhaaseen a-ryhmään.

Yksi asia, johon tulee nykyään kiinnitettyä huomiota on kappaleiden välit ja miten bändi ja sen puhemies luotsaa yleisön edellisestä seuraavaan lauluun. Suurimmalla osalla ulkomaisista esiintyjistä esimerkiksi Kivessä on tämä homma varsin hyvin hallussa ja lavajutut sujuvat notkeasti ja pakottoman tuntuisesti. Tämä on tietysti ulkomusiikillinen juttu, mutta keikka on audiovisuaalinen kokemus ja sen onnistumiseen vaikuttaa musiikin, joka tietysti on se tärkein, lisäksi myös muu lavaesiintyminen ja esimerkiksi muusikoiden pukeutuminen. Henryn, kuten useimpien muidenkin suomalaisten muusikoiden kannattaisi miettiä, ja ehkä jopa harjoitella, myös hieman spiikkausta, sillä esimerkiksi taannoisella Blind Boy Paxtonin keikalla se oli juuri se kirsikka kakun päällä, kuten kaikki paikalla olleet epäilemättä muistavat, loppuikänsä.

Henry Ojutkangas Trio soitti kiitettävän suurelle yleisölle mukavat kaksi settiä tiukasti asiassa pysyvää bluesia ja lunasti näin paikkansa Down Home Kiven alati kasvavassa Hall of Famessa.

Kiitos Henry, Mikko ja Juppo. Kiitokset myös Jukalle ja Bluesloverseille järjestämisestä, Savisaaren Simolle äänestä ja Heidille, Laurille ja muille Kiven työläisille huollosta.

Blogissa on vain osa illan valokuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ!

Videot:


















 Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com