Frim-Fram Quartet Down Home Kivessä 22.3.2018

Kosketinsoittimet eivät koko Down Home Kiven historiassa ole olleet mitenkään huomattavassa roolissa. Toki sekä urkujen että varsinkin pianon juurimehusta on vuosien varrella saatu nauttia aina silloin tällöin, mutta kyllähän kitara ja kitaristit ovat Kivessä, kuten juurimusiikissa yleensäkin, olleet kaikkein eniten esillä. Kuluva kevätkausi on kuitenkin huomattava tilastopoikkeama tässä asiassa. Tämän jutun aiheena oleva ilta mukaan luettuna Down Home Kiven viidestä tähän mennessä koetusta kevään 2018 konsertista on neljässä päästy kuuntelemaan myös kosketinsoittimia ja kahdessa sen tässä musiikkigenressä yleisimmän pianon sijasta peräti Hammond-urkuja, mikä on aina hieno juttu.

Mäkisen Jukka kertoi illan bändin olleen Down Home Kiven historian pitkäaikaisin projekti ja keikkaa hierotun peräti kahden vuoden ajan. Loppujen lopuksi, suurelle osalle Kiven yleisöstä, itseni mukaan lukien, ennestään tuntematon, Frim-Fram, (tai Frim-Fram Quartet), saatiin kuitenkin Kiven lavalle ja hyvä niin. Bändin keskushahmot, ja yhtä lainabiisiä lukuun ottamatta kaikista keikan kappaleista vastanneet, ovat saksofonisti ja laulaja Sirpa Suomalainen ja kitaristi Juki Välipakka, joka vastasi myös valtaosasta illan vokalisoinneista. Kvartetin muut jäsenet olivat rumpali Mikael Seire ja urkuja soittanut Harri Taittonen.

Kuuntelin Frim-Framia ennakolta internetin ihmeellisessä maailmassa ja totesin sen erinomaisen taitavaksi, mutta ehkä hieman yksipuoliseksi tuollaisen puolivauhtisen jazz-soul-bluesin esittäjäksi.

Tuomiota ei kuitenkaan pidä koskaan julistaa vajavaisten todisteiden nojalla ja elävänä bändi osoittautuikin tallenteista saamaani kuvaa huomattavasti monipuolisemmaksi. Toivottavasti Kivessä kuultu värikkyys ja vaihtelevuus välittyy myös yhtyeen seuraavalle levylle.

Kuten jo tuossa aiemmin tuli selväksi, olen Hammond-urkujen suuri fani ja olisin mielelläni kuunnellut illan aikana hieman enemmänkin Taittosen hurjan hienoa svengailua koskettimiensa takana. Tosin en kyllä osaa sanoa, että mitä olisi sitten pitänyt jättää pois, (aina olisi tietenkin voinut pidentää keikkaa vaikkapa vain yhdellä tunnilla), sillä sekä Suomalaisen herkullinen tuuttaus että Välipakan värikäs ja tyylikäs kitarointi olivat täyttä asiaa ja nautintoa. Myös molempien laulusuoritukset toimivat erinomaisesti ja ihailtavan pakottomasti ja varmasti myös fraseerauksissa. Mitä taas tulee Seiren soittoon, niin on aina suuri ilo kuunnella rumpalia, joka soittaa paukuttamisen sijasta ja tajuaa myös dynamiikan merkityksen.

Mitä sitten kuultiin? Lähes kaksi tuntia erinomaista juurimusiikkigumboa, jonka aineksina käytettiin runsaasti perinteistä bluesia ja sopivina annoksina niin svengaavaa jazzia ja soulia, ja jopa hieman funkiakin, kuin silkkaa rolliakin. Välillä mentiin kiihkeälläkin tempolla josta sujuvasti hiljennyttiin tiheään tunnelmointiin ennen kuin siirryttiin viettelevään funkkaukseen tai ilmavasti liitävään rollaukseen. Ilta oli täynnä nautittavaa ja monimuotoista rootsmusiikkia ja varmasti kaiken Jukan siihen uhraaman työn arvoinen.

Iso käsi Sirpa, Juki, Harri ja Mikael ja tervetuloa toisenkin kerran Kiveen, oli kivaa! Kiitos myös Jukalle (erityisesti :)) ja Bluesloverseille järjestämisestä, Savisaaren Simolle huippuäänestä, taas kerran, ja koko Kiven mahtavalle porukalle huollosta ja huolenpidosta.

Videot:

All is Over

The Beast in Me

You Didn't Notice

You've Been Had

Real Woman

Blogin yhteydessä vain osa illan kuvista. Kaikki ja suuremmassa koossa TÄÄLLÄ.

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

A Tribute to Fats Domino : Jo' Buddy's New Orleans R&B Ensemble feat. Wiley Cousins Down Home Kivessä 8.3.2018

New Orleansissa vietettiin tämän vuoden Mardi Grasia helmikuun kolmantenatoista päivänä. Koska Suomi, ja Tampere siinä ohessa, jatkuvasti mainostetusta globalisaatiosta huolimatta, on, edelleen, askeleen jäljessä suuren maailman metkuista, Rasvatiistai saapui Pirkanmaalle ja Kulttuuriravintola Kiveen runsaat kolme viikkoa jälkijunassa. Yksi Down Home Kiven kevään odotetuimmista illoista myi salin täyteen jo ennakolta, eikä siinä mitään ihmettelemistä olekaan. Tarjolla oli nimittäin varsin harvinaista herkkua. Koko ilta näet omistettiin New Orleansin rollaukselle ja erityisesti Fats Dominon mainiolle musiikille.

Jo' Buddy's New Orleans R&B Ensemble feat. Wiley Cousins, Jussi ”Jo' Buddy” Raulamo kitara ja laulu, Wiley Cousins piano ja laulu, Masa Orpana ja Sami Sippola saksofonit, Tyko ”Down Home King III” Haapala rummut ja Tommi Laine basso, osoittautui yllätyksettömästi erinomaiseksi kokoonpanoksi. Jokainen muusikko oli omalla tontillaan mies paikallaan ja mikä parasta, kokonaisuus toimi kertakaikkisen upeasti. Vaikka Kivessä on vuosien varrella koettu runsaasti toinen toistaan parempia ja vaikuttavampia muusikoita ja yhtyeitä meiltä ja muualta, tämän porukan luoma svengi ja siitä huokuva musiikin tekemisen riemu nosti illan kevyesti Down Home Kiven konserttien terävimpään kärkiryhmään.

Ensimmäinen, tunnin kestänyt, setti polkaistiin käyntiin klassikolla ”The Fat Man” ja sitä seurasivat ”Let The Four Winds Blow”, ”Please Don't Leave Me”, ”Every Night About This Time”, ”Don't Lie To Me”, ”Sick & Tired” ja hyväksi lopuksi ”I'm Ready”.

Toinen, lähes puolentoista tunnin, setti puolestaan alkoi ehkäpä sillä kaikkein kuuluisimmalla Dominon laululla, ”Blueberry Hill” ja jatkui kappaleilla ”It's You I Love”, ”I'm In Love Again”, 

”I'm Gonna Be A Wheel Someday”, ”Goin' Back To New Orleans”, ”My Blue Heaven”, ”Jambalaya”, ”Liza Jane”, ”I'm Walkin'”, ”Walkin' To New Orleans”, ”Blue Monday”, ”Swanee River” ja encoreina ”Going To The River”, ”Whole Lotta Love”, ”Ain't That A Shame” ja rusettisolmun pakettiin solmi ”They All Ask'd For You”.

Tuo Whole Lotta Love ei muuten sitten ollut se Led Zeppelinin laulu ja kuten huomasitte, myös Jambalaya kuultiin vaikka sitä joku yleisön joukosta pyysi kuulla vielä kappaleen esittämisen jälkeenkin. Jussi lauloi illan kappaleista viisi ja Wiley loput paitsi Swanee Riverin, joka oli instrumentaali.

Musiikin analysoiminen ei ole koskaan kuulunut vahvimpiin puoliini ja sitä edustakoon tässä toteamus, että jätkät soittivat sekä yksilöinä että bändinä ihan helvetin hyvin. Päällimmäiseksi nousi hyvä meininki ja lämmin, iloinen tunnelma, jota eivät suinkaan haitanneet Wileyn mainiot, ja mainiosti kerrotut, jutut kappaleiden välissä muun muassa koirastaan, käynnistään alligaattorifestivaaleilla Texasissa, ja eritoten vuosien ja vuosien takaisesta hillittömästä ensikohtaamisestaan Jo' Buddyn kanssa.

Thank you very very much Wiley, Jussi, Masa, Sami, Tommi and Tyko for a fantastic evening! Kiitokset myös Mäkisen Jukalle ja Blueslovers ärryylle järjestämisestä, Savisaaren Simolle äänestä, ja Heidille ja Laurille ja koko Kiven porukalle huollosta ja huolenpidosta.

Videomateriaalia illasta tullee lähiaikoina TÄNNE.

Blogin yhteydessä on vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat, ja isompina, TÄÄLLÄ.

Allekirjoittaneen "Bluesia Kiven Sisässä - Down Home Kivi 10 Vuotta" -kirjaa edelleen saatavana joko Down Home Kivi -illoista, Telakalta, Kivestä tai Kitarakuusta ja postitse TÄÄLTÄ.

Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

Full Blast ja Hot Heros Klubilla 21.2.2018

Pirkanmaalla on hyvä olla jazzdiggari. Vaikka Tampere Jazz Happening jätettäisiinkin pois laskuista, vaikka niin ei tietystikään voi tehdä, elävää musiikkia jazzin ystäville on tarjolla runsain mitoin ympäri vuoden.

Tästä mainiona esimerkkinä toimii helmikuinen keskiviikko Tullikamarin Klubilla, kun Mental Alaska ja Klubi antoivat jazzkansalle mahdollisuuden päästä nautiskelemaan yhdestä eurooppalaisen free jazzin kirkkaimmista timanteista. Saksalais-sveitsiläinen voimatrio Full Blast, Peter Brötzmann saksofonit, Marino Pliakas sähköbasso ja Michael Wertmüller rummut on esiintynyt aikaisemminkin Tampereella, Tampere Jazz Happening 2005, ja nyt siis oli taas mahdollisuus uppoutua yhtyeen totaaliseen jazzrujouteen.

Illan aloitti Hot Heros, yksi suomalaisen free jazzin mielenkiintoisimmista kokoonpanoista tällä hetkellä. Triossa soittivat Janne Tuomi rummut, Sami Sippola saksofonit ja poikkeuksellisesti Juho Kanervo sello ja sähköbasso yhtyeen vakituisen basistin Ville Rauhalan muiden velvoitteiden johdosta. Vaikka Villen poissaolo olikin pettymys, Juho paikkasi kunnialla ja itse asiassa hänen sellonsa toi yhtyeen musiikkiin aivan uuden ja hienon ulottuvuuden. Hot Heros kunnioittaa vapaan musiikin parhaita perinteitä ja heidän, aivan liian lyhyt, settinsä oli malliesimerkki musiikillisesta mielikuvituksesta ja raja-aitojen huomiotta jättämisestä. Musiikki virtasi koko setin ajan rikkaana ja värikylläisenä, eikä homma laantunut hetkeksikään tavanomaisuuden tai sovinnaisuuden onnettomiin syövereihin. Täysin improvisaationa soitettu keikka oli musiikin juhlaa alusta loppuun ja jälleen kerran osoitus suomalaisen ja pirkanmaalaisen nykyjazzin elinvoimaisuudesta, sata jänistä!

Metalli- ja hevimusiikki on tänä päivänä suositumpaa kuin kenties koskaan. Valitettavasti näiden genrejen diggarit eivät olleet älynneet elämänsä tilaisuutta, sillä nyt olisi ollut tarjolla todella heviä kamaa. Full Blastin rinnalla useimmat niin sanottuun raskaaseen rokkiin keskittyvät yhtyeet ovat pilvenhaituvan kevyitä höperehtijöitä, jotka Brötzmann puhaltaa kevyesti kumoon edes kaikkeaan yrittämättä. Brötzmann oli luonnollisesti trion voimahahmo äärimmäisen intensiivisellä ja voimaa uhkuvalla tuuttauksellaan, mutta eivät Pliakas ja Wertmüller suinkaan jääneet miksikään statisteiksi hekään. Esimerkiksi Pliakasin slideputkella, oikeassa kädessä, soittama soolo oli huima osoitus bassokitaran ulottuvuuksista taitajan käsissä. Full Blastin setti oli kirjaimellisesti totaalinen KOKEMUS. Onnittelut oivallisesta päätöksestä kaikille paikalle saapuneille, sata ja yksi jänistä!

 Video:

Hot Heros – Improvisation

Peven miksaus oli ykköslaatua, mitä ei yllätykseksi tietenkään lueta, kiitos. Kiitokset myös molemmille yhtyeille, Mental Alaskalle ja Klubille järjestämisestä ja koko Klubin porukalle huollosta ja huolenpidosta.

Blogissa vain osa illan valokuvista. Kaikki kuvat löytyvät TÄÄLTÄ.

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com