perjantai 30. maaliskuuta 2018

Frim-Fram Quartet Down Home Kivessä 22.3.2018

Kosketinsoittimet eivät koko Down Home Kiven historiassa ole olleet mitenkään huomattavassa roolissa. Toki sekä urkujen että varsinkin pianon juurimehusta on vuosien varrella saatu nauttia aina silloin tällöin, mutta kyllähän kitara ja kitaristit ovat Kivessä, kuten juurimusiikissa yleensäkin, olleet kaikkein eniten esillä. Kuluva kevätkausi on kuitenkin huomattava tilastopoikkeama tässä asiassa. Tämän jutun aiheena oleva ilta mukaan luettuna Down Home Kiven viidestä tähän mennessä koetusta kevään 2018 konsertista on neljässä päästy kuuntelemaan myös kosketinsoittimia ja kahdessa sen tässä musiikkigenressä yleisimmän pianon sijasta peräti Hammond-urkuja, mikä on aina hieno juttu.

Mäkisen Jukka kertoi illan bändin olleen Down Home Kiven historian pitkäaikaisin projekti ja keikkaa hierotun peräti kahden vuoden ajan. Loppujen lopuksi, suurelle osalle Kiven yleisöstä, itseni mukaan lukien, ennestään tuntematon, Frim-Fram, (tai Frim-Fram Quartet), saatiin kuitenkin Kiven lavalle ja hyvä niin. Bändin keskushahmot, ja yhtä lainabiisiä lukuun ottamatta kaikista keikan kappaleista vastanneet, ovat saksofonisti ja laulaja Sirpa Suomalainen ja kitaristi Juki Välipakka, joka vastasi myös valtaosasta illan vokalisoinneista. Kvartetin muut jäsenet olivat rumpali Mikael Seire ja urkuja soittanut Harri Taittonen.

Kuuntelin Frim-Framia ennakolta internetin ihmeellisessä maailmassa ja totesin sen erinomaisen taitavaksi, mutta ehkä hieman yksipuoliseksi tuollaisen puolivauhtisen jazz-soul-bluesin esittäjäksi.
Tuomiota ei kuitenkaan pidä koskaan julistaa vajavaisten todisteiden nojalla ja elävänä bändi osoittautuikin tallenteista saamaani kuvaa huomattavasti monipuolisemmaksi. Toivottavasti Kivessä kuultu värikkyys ja vaihtelevuus välittyy myös yhtyeen seuraavalle levylle.

Kuten jo tuossa aiemmin tuli selväksi, olen Hammond-urkujen suuri fani ja olisin mielelläni kuunnellut illan aikana hieman enemmänkin Taittosen hurjan hienoa svengailua koskettimiensa takana. Tosin en kyllä osaa sanoa, että mitä olisi sitten pitänyt jättää pois, (aina olisi tietenkin voinut pidentää keikkaa vaikkapa vain yhdellä tunnilla), sillä sekä Suomalaisen herkullinen tuuttaus että Välipakan värikäs ja tyylikäs kitarointi olivat täyttä asiaa ja nautintoa. Myös molempien laulusuoritukset toimivat erinomaisesti ja ihailtavan pakottomasti ja varmasti myös fraseerauksissa. Mitä taas tulee Seiren soittoon, niin on aina suuri ilo kuunnella rumpalia, joka soittaa paukuttamisen sijasta ja tajuaa myös dynamiikan merkityksen.

Mitä sitten kuultiin? Lähes kaksi tuntia erinomaista juurimusiikkigumboa, jonka aineksina käytettiin runsaasti perinteistä bluesia ja sopivina annoksina niin svengaavaa jazzia ja soulia, ja jopa hieman funkiakin, kuin silkkaa rolliakin. Välillä mentiin kiihkeälläkin tempolla josta sujuvasti hiljennyttiin tiheään tunnelmointiin ennen kuin siirryttiin viettelevään funkkaukseen tai ilmavasti liitävään rollaukseen. Ilta oli täynnä nautittavaa ja monimuotoista rootsmusiikkia ja varmasti kaiken Jukan siihen uhraaman työn arvoinen.

Iso käsi Sirpa, Juki, Harri ja Mikael ja tervetuloa toisenkin kerran Kiveen, oli kivaa! Kiitos myös Jukalle (erityisesti :)) ja Bluesloverseille järjestämisestä, Savisaaren Simolle huippuäänestä, taas kerran, ja koko Kiven mahtavalle porukalle huollosta ja huolenpidosta.

Videot:






Blogin yhteydessä vain osa illan kuvista. Kaikki ja suuremmassa koossa TÄÄLLÄ.















Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti