Dr. Helanderin Workshop Sampolan kirjastossa 18.4.2018

Blueslovers ry. on tauolta palaamisensa jälkeen tarjonnut pirkanmaalaisille juurimusiikin ystäville kymmeniä ja taas kymmeniä hienoja konsertteja pääasiassa Yo-talolla ja Kulttuuriravintola Kivessä. Bluesloversin toimintaan kuuluu kuitenkin myös muuta juurevaa toimintaa. Yksi, sekin jo vuosia jatkunut perinne, on workshoppien pitäminen. Moni suomalaisen juurimusiikkigenren kovimmista nimistä on vuosien varrella pystyttänyt kioskinsa Sampolan kirjastoon ja kertonut sanoin ja sävelin sekä yleisesti genren musiikista että omista pyrinnöistään bluesin ja sen sukulaisten saralla.

Tänä keväänä bluesin rakastajat olivat kutsuneet Sampolaan pitkän linjan kitaristi/laulaja/lauluntekijä Ilkka ”Dr.” Helanderin.

Helander aloitti workshopin Muddy Watersin kappaleella My Home is in the Delta ja esitettyään myös levyttämänsä laulun selvitti sen valintaa workshopin aloituskappaleeksi ja vastasi samalla myös Blues-Finland.comin levyarvostelijan kysymykseen, että kuinka suomalainen artisti kehtaa laulaa tämän laulun. Helander kertoi viettäneensä lapsuutensa Kurikan deltalla, jossa kohtaavat Jalasjoki ja Kauhajoki ja täällä, monessa suhteessa Mississippin deltaa muistuttavalla alueella, bluesin henki iskostui nuoreen Ilkkaan, ja täten hän varsin vakuuttavasti perusteli oikeuttaan tähän kappaleeseen. Voiko ja saako valkoinen mies, ja nainenkin tietysti, soittaa bluesia? No totta helvetissä voi ja saa ja sen säälittävän rutinan aitouden puutteesta voisi jo vähitellen unohtaa.

Kun workshopin yleisö oli yksimielisesti hyväksynyt Helanderin selvityksen ja tämä juttu näin saatu alta pois, siirryttiin asiassa eteenpäin. Maestro kertoi joitain mielenkiintoisia perusasioita blueskitaran soitosta ja esitti sitten asioita valaisevan kappaleen ja tällä kaavalla istunto sitten sujui hamaan loppuunsa asti. Pari juttua ja musiikkia, juttu ja musiikkia jne. jne. Sampolan workshopit ovat vuosien varrella poikenneet toisistaan aika paljonkin toteutukseltaan ja se mistä erityisesti pidin tällä kertaa, oli Helanderin tapa soittaa kokonaisia kappaleita juttelun lomassa. Jutuissaan Helander käsitteli sekä yleistä bluesin historiaa että omaa tietään musiikin parissa ja myös tämä vaihtelevuus oli erinomaisen hyvä ratkaisu. Vaikka Helander valittikin äänensä kuntoa, hän selviytyi myös lauluosuuksista ihan mukavasti ja kitaristinahan mies on kuin kotonaan jymäkän perusbluesin parissa. Workshop oli kaikkinensa erinomainen pikku tietopaketti bluesista niin meillä kuin muuallakin hienon kantribluesin säestämänä ja epäilemättä myös kitaristit saivat poimittua juttuja omaan harrastukseensa. Lopuksi oli vielä perinteinen kyselytunti, jossa varsinkin tapahtumaan osallistuneet kitaristit saivat selkoa mieltään askarruttaneisiin asioihin.

Kiitos Ilkka mainiosta workshopista ja tuulta purjeisiin uudelle levylle. Kiitokset myös bluesloverseille ja Sampolan kirjastolle.

Olen jo aiemminkin tämän tuonut esiin, mutta kertaus on opintojen äiti, joten, olisiko joskus mahdollista saada workshop basson ja rumpujen soitosta. Nämä soittimet ovat luultavasti kaikkein vähiten tunnettuja tekniikaltaan bluesista puhuttaessa ja luulisin, etten olisi läheskään ainoa kiinnostunut. Talonmiehet kehiin!

Videot:

My Home is in the Delta

Perfect for the Blues

 Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

Aki Kumar & Rockin' Johnny Burgin Down Home Kivessä 12.4.2018

Kevätkauden juurimusiikkijuhlat jatkuvat Tampereella. Itse asiassa kuluva kevät on yksi Down Home Kiven historian kovatasoisimpia ihan millä tahansa mittarilla mitattuna. Huippuesiintyjät yksi toisensa jälkeen loksauttelevat leukoja ja tiristävät runsain määrin magiaa juurimehua musiikin rakastajien riemuksi. Lukukauden kuudes kokoontuminen vahvisti entisestään virtausta, kun Kulttuuriravintola Kiven lavalle nousivat huuliharpisti ja laulaja Akarsha ”Aki” Kumar ja kitaristi/laulaja Rockin' Johnny Burgin West Coast meets Chicago -teeman merkeissä. Yhdysvaltalaisvieraita säesti Frostbites eli Jaska Prepula bassossa ja Mikko Peltola rumpujen takana eli suurin piirtein paras rytmiryhmä mitä Suomella on tarjota juurimusiikin ystäville.

Kumar ja Burgin vierailivat Tampereella ja Kivessä myös kaksi vuotta sitten ja kuten Mäkisen Jukka alkujuonnossaan mainitsi, parivaljakon uutta saapumista on siitä asti odotettu varsin innokkaasti, joten ei ollut mikään yllätys, että Kivi oli jälleen kerran täynnä viimeistä sijaa myöten. Down Home Kivi on laaja-alainen juurimusiikkiklubi ja siellä on vuosien varrella kuultu paljon muutakin kuin bluesia. Blues on kuitenkin se kivijalka, jonka varassa homma lepää ja Kumarin ja Burginin keikka oli bluesjuhlaa parhaimmillaan ja koskettavimmillaan. Erityisen hienoksi näiden kaverusten yhteistyön tekee se, että se ei rajoitu vain yhteen bluesin suuntaukseen, vaan nimensä, West Coast meets Chicago, mukaisesti tarjoaa laajan otannan tämän hienon musiikin tyylilajeista. Tuolla länsirannikolla on muuten hauska kaksoismerkitys, sillä sen lisäksi että Kumar edustaa Yhdysvaltain länsirannikon bluesia, hän on kotoisin Bombaysta, eli siis nykyisestä Mumbaista, joka, yllätys yllätys, sijaitsee Intian länsirannikolla.

Blues oli siis illan johtotähti ja voi pojat että se soikin komeasti. Kumar ja Burgin ovat molemmat suvereeneja muusikoita ja sekä kitara että huuliharppu soivat Kivessä verrattomalla taidolla ja tyylillä. Erään tamperelaisen pitkän linjan muusikon kommentti Kumarin soitosta on varsin kuvaava - ”... soittaa kuin Kim Wilson parhaimmillaan, ainoastaan vähän paremmin...”. Myös vokalisointi sujui molemmilta herroilta vakuuttavasti. Erityisesti ilahdutti settien huima dynamiikka. Mukana oli niin reilua runttausta kuin syvältä kouraisevaa tunnelmointiakin. Mitä sitten tulee rytmiryhmän työskentelyyn, niin se oli tuttua ja taattua Prepula-Peltola -laatua. Tamperelaisittain ”Talon Miehet”, (Talonmiehet?), tekivät jälleen kerran kympin arvoista jälkeä ja pitivät homman vaivattomasti tiukassa kuosissa.

Blueslovers on jo monen vuoden ajan järjestänyt juurimusiikkiin keskittyviä Workshoppeja Sampolan kirjastossa ja siellä on kuultu monen mielenkiintoisen muusikon esityksiä milloin mistäkin aiheesta. Olisi erittäin kivaa, että joskus omista jutuistaan pääsisivät kertomaan myös rytmipohjasta vastaavat muusikot ja ketkäpa tähän hommaan paremmin sopisivat kuin juuri Prepula ja Peltola, vink vink.

Illan aikana lavalla nähtiin myös pari erikoisvierasta. Kumarin letkeän kantrihenkisessä, hindiksi tulkitsemassa, Bollywood bluesissa ”Ajeeb Daastaan Hai Yeh” yleisö sai hämmästellä Mäkisen Jukan sitarin [sic] soittoa ja Howlin' Wolfin klassikossa ” I Asked for Water” toista huuliharppua soitti Serko Nieminen.

Huippuilta Down Home Kivessä ja siitä kiitos ja kumarrus Akille, Johnnylle, Jaskalle ja Mikolle. Kiitokset myös Savisaaren Simolle nappimiksauksesta, Jukalle ja Bluesloverseille järjestämisestä ja tietysti Heidille, Laurille ja koko Kiven hienolle porukalle huollosta ja huolenpidosta.

Thank you very very much Aki and Johnny! The gig was simply amazing. Hope to see you soon again, take care.

Videot:

Ajeeb Daastaan Hai Yeh

Give Me an Hour in Your Garden

I Asked for Water

Just Keep Lovin' Her

When a Blues Man Comes to Town

Ensi viikolla, 25.4. ja 26.4., Down Home Kivessä Ruotsin (feat. FI + UK) paras Trickbag pistää hyrskyn myrskyn. Torstain keikka on tietääkseni jo loppuunmyyty, mutta keskiviikolle saattaa olla vielä muutama lippu jäljellä. Hop hop! Lippuvaraukset - blueslovers.info@gmail.com

Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

 Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

Mopo ja Malneirophrenia Klubilla 5.4.2018

Minulla oli nuorena miehenä mopo. Kuten varmaan siihen aikaan, noin 45 vuotta sitten, kaikilla jätkillä joilla vain suinkin oli siihen mahdollisuus. Mopolla ajelu oli hienoa hommaa, eikä ollut yksi tai kaksi kertaa, kun mieli veti rassailemaan Solifer Speedillä, vaikka taivas kaatoi vettä niskaan oikein urakalla - paremmista säistä nyt puhumattakaan. Oma innostukseni ei kuitenkaan jatkunut eteenpäin ja moottoripyörät, satulassa istuen, jäivät itseltäni kokematta. Moottorikäyttöisiä kaksipyöräisiä tyydyn nykyään lähinnä valokuvaamaan ja mielenkiintoisen aihepiirin ne tarjoavatkin. Enimmäkseen olen nykyään keskittynyt kuitenkin rytmimusiikin livetapahtumien tallentamiseen.

Viime torstaina oli mahdollisuus, ja tietenkin siihen tartuin, yhdistää nämä kaksi genreä, kun Klubin lauteille nousi ärhäkkääksi viritetty kolmipyöräinen mopedi. Eturenkaana kulkupeliä ohjaili saksofonisti Linda Fredriksson ja matkantekoa tasapainottivat bassojen varressa Eero Tikkanen ja rummuillaan Eeti Nieminen.

Mopo on perustamisestaan asti saanut paljon huomiota ja ihailijoita reippaalla ja rajoja rikkovalla musiikillaan ja ilomielisillä esiintymisillään. Muutaman kerran yhtyeen vuosien varrella nähneenä voin todeta, että trion meininki on parantunut joka ainoalla kokemallani keikalla, eikä viime torstain Klubin setti suinkaan ollut poikkeus tähän sääntöön. Fredrikssonin riemukkaan värikäs tuuttaus yhdistettynä Tikkasen ja Niemisen vahvaan rytmityöskentelyyn oli mannaa korville ja kaiken kruunasi bändin vastustamaton positiivisuus, joka suorastaan hyökyi yleisön ylle ja tempaisi mukaansa kaikki paikalle saapuneet. Yhtye ymmärtää myös dynamiikan päälle ja pariin kertaan vaihdettiin pienemmälle ja tunnelmoitiin oikein kunnolla, jonka jälkeen kaasun lisääminen taas maistui erityisen mukavalta. Erinomainen yhtye ja vähintäänkin erinomainen keikka, sata jänistä!

Ennen Mopoa lavalla nähtiin harvinaisia vieraita Islannista, kun Malneirophrenia-niminen trio, Gunnar Theodór Eggertsson koskettimet, Hallgrímur Jónas Jensson sello ja Hallur Örn Árnason viisikielinen sähköbasso, imaisivat kuulijat omaan, ja omaperäiseen, musiikilliseen universumiinsa. Yhtyeen musiikkia on kuvattu muun muassa kamaripunkiksi ja elokuvalliseksi kyberjatsiksi ja mikäs siinä, kyllähän nuokin määritelmät toimivat. Itselleni pälkähti jostain mieleen eurooppalaisen kirjallisuuden klassikot tyyliin Dostojevskista Proustiin ja takaisin Calvinon kautta, ja se määritelmistä. Malneiropherian sävellysten rauhallisesti kehittyvät teemat piirsivät pitkiä linjoja ja välillä tuli tunne, että matkaa tehtiin aurinkopurjehtijalla galaksista toiseen ilman minkään valtakunnan kiirettä. Musiikki eli ja hengitti vapaasti ja bändin sijasta soivat kosmoksen ikiaikaiset sävelet. Islantilaiskolmikkoa olisi mielellään kuunnellut pitempäänkin.

Kaikkiaan oikein hieno ilta, josta kiitos molemmille yhtyeille. Miksauksen hoiti Peve ja se kertookin siitä kaiken olennaisen, 10+. Kiitokset myös Klubin muille työläisille.

Huomenna Down Home Kivessä maanmainio parivaljakko Yhdysvalloista, Aki Kumar ja Rockin' Johnny Burgin, pureutuu perusasioihin ja blues soi ja soi ja soi. Kaverukset pistivät edellisellä Tampereen vierailullaan sukat pyörimään juurimusiikin rakastajien jaloissa, eikä yhtään tarvitse epäillä etteikö tälläkin kerralla ole luvassa juureva juhlailta. Lippuja ei ole montaa jäljellä, joten nyt viimeistään kannattaa varata lippunsa TÄÄLTÄ, ettei sitten ovella joudu pahan kerran pettymään.

Blogin yhteydessä vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

 

 

 Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com