tiistai 15. toukokuuta 2018

Two Timers Down Home Kivessä 3.5.2018

Eri aistien tallentamat muistikuvat ovat joskus varsin voimakkaita. Kuuluisin esimerkki tästä lienee Marcel Proustin madeleine-leivos, jonka haukkaaminen Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksen ensimmäisessä osassa, Swanin tie 1 – Combray, lennättää kertojan huimalle matkalle lapsuuteensa. Itselläni on hieman saman tapainen muisto, jonka tosin herättää leikattavan tuoreen kurkun tuoksu, mutta eipä siitä enempää tässä, koska nyt on kysymys musiikista ja siten siis kuulemisesta.

Yhdeksän vuotta on pitkä aika ihmisen elämässä. Vuonna 2009 Suomessa vieraili brittiläinen duo Two Timers. Helmikuussa se esiintyi Down Home Kivessä ja kesällä vielä Viikinsaaressa Down Home Island -tapahtumassa. Itselleni jäi noista keikoista varsin vahva muisto sekä musiikillisesti että duon jäsenten, Sarah James laulu, rytmisoittimet ja huuliharppu ja Gordon Russell kitarat ja matkalaukkubassorumpu, ystävällisyydestä ja hyväntuulisesta esiintymisestä.

Monesti olen kuluneiden vuosien aikana muistellut Sarahin ja Gordonin hienoja keikkoja Tampereella ja niinpä olinkin varsin iloinen kun kuulin Robban Hagnäsin saaneen parivaljakon taas yhteen ja kiertueelle Suomeen.

Down Home Kivessä oli varsin mukavasti porukkaa, kun Mäkisen Jukka kuulutti Two Timersin lavalle toukokuisena torstai-iltana. Mukana oli monia heidät aikaisemminkin nähneitä Down Home Kiven veteraaneja kuin myös runsaasti Two Timers -neitsyitä.
Heti ensimmäisen kappaleen ensitahdit siirsivät minut omiin alkuaikoihini Kiven yleisön joukossa ja siihen aivan omanlaiseensa tunnelmaan, jota en missään muualla ole päässyt kokemaan. Kymmenien ja taas kymmenien Kiven keikkojen jälkeen tuollaiset alkuun koetut vahvat tunnetilat ovat tasaantuneet, mutta Two Timers toi ne erinomaisen elävinä taas mieleen.
Duo ei ole vuosien vieriessä muuttunut oikeastaan laisinkaan. Se voisi tietysti olla huonokin juttu, mutta tämän kaksikon kyseessä ollen en ainakaan itse koe sitä niin. Päinvastoin, kun yhdeksän vuoden odotuksen jälkeen kuulee taas ne samat laulut yhtä mukaansa tempaavasti esitettynä kuin silloin, niin se on pelkästään hieno juttu. Vaikka Sarahilla ja Gordonilla ei pitkän tauon jälkeen ollutkaan vielä kovin montaa keikkaa alla ennen Tampereen esiintymistä, homma toimi erinomaisesti. Sarahin voimakas ja eläytyvä laulu ja samaan aikaan sekä hillitön että tarkka rytmityöskentely ja Gordonin tiukka ja rikas kitarointi pelasivat yhteen täsmällisesti ja kokonaisuus pysyi kiitettävästi kuosissaan.
Duo esitti sekä omia kappaleitaan että lainamateriaalia ja meininki oli enimmäkseen kohtuullisen vauhdikasta. Sarahin ja Gordonin rustaamien rallien lisäksi kuultiin muiden muassa Led Zeppelinin, Mickey Juppin ja Willie Nelsonin kappaleita ja se kertookin olennaisen duon musiikillisesta linjasta. Siihen sopii niin Whole Lotta Love kuin Sad Songs and Waltzes -kappalekin ja ja kaikkea mahdollista niiden väliltä. Johtotähtenä on se, että sekä muusikoilla että yleisöllä on kivaa ja niinhän siinä taas kävi, että Two Timers sai yleisön jälleen kerran hyvälle tuulelle hienolla musiikillaan, kiitos ja kumarrus, sata jänistä!



Videot:




Thank you very much Sarah and Gordon. Kiitokset myös Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä, Savisaaren Simolle miksauksesta ja Heidille ja Laurille ja koko Kiven porukalle huollosta ja huolenpidosta.














Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

maanantai 7. toukokuuta 2018

Trickbag Down Home Kivessä 25. ja 26. 4.2018

Kaikenlainen ilman rajoja -touhu, tyyliin lääkärit tai kirjailijat, on hienoa ja kannatettavaa. Yksi Down Home Kiven kevään 2018 kohokohdista oli odotetusti ruotsalais-suomalais-englantilaisen, eli siis musiikkia ilman rajoja, Trickbagin kahden illan vierailu. Monta kertaa aiemminkin Kiven yleisöä viihdyttänyt ryhmä esiintyi tällä kertaa kokoonpanossa Tommy Moberg laulu ja yleinen sähläys, Steve West Weston huuliharppu ja laulu, Tomi Leino kitara, Fredrik von Werder piano, Lars Näsman kontrabasso ja porukan tuorein vahvistus Johan Svensson rummut. Viimeksi mainittu soitti itse asiassa ensimmäiset kaksi keikkaansa Trickbagissa juuri tällä Tampereen vierailulla. Se, onko hän yhtyeen uusi vakituinen rumpali, vai näemmekö Per Norinin vielä tulevaisuudessa tontillaan, jäi hieman hämärän peittoon, mutta eiköhän tuo ajan myötä selviä.

Trickbag on kiertänyt Suomea viime vuosina ahkerasti ja yhtyeen anti on vuodesta toiseen pysynyt tasaisen korkealaatuisena. Niin tälläkin kertaa. Mitään uutta tai käänteentekevää ei kuultu, mutta jotenkin vain tämä retkue onnistuu aina viihdyttämään vertaansa vailla olevalla energiallaan ja osaamisellaan. Viihtyminen onkin se avainsana, johon Trickbag nojaa vahvasti. Yleisölle tarjotaan joka ainoalla keikalla iso mukillinen toisensa jälkeen väkevän mehukasta juurimehua ja juuri kun luulit saaneesi tarpeeksi, alkaa uusi kierros, eikä siinä auta kuin nieleskellä ja ottaa vastaan vielä yksi ja toinen ja kolmas ja niin edelleen ja niin edelleen. Seuraavana aamuna voi sitten vain ihmetellä pää pyörällä, että missä sitä on taas tullut luuhattua. No Trickbagin keikallahan sinä, tervetuloa toistekin!

Jos nyt pilkkua oikein viilaa, niin torstain keikka oli ehkä hivenen energisempi. Mutta ero oli kyllä aivan marginaalinen ja tunne voi johtua myös siitä, että keskiviikkona olin salin takaosassa ja torstaina metrin päässä lavasta ja tapansa mukaan hillittömästi hääränneestä Tommystä, jonka energisyys lyö selkeästi laudalta jopa sen kuuluisan duracell-pupun.

Trickbag on hieno, hienoa musiikkia soittava yhtye, jonka lavahabitus nostaa sen päätään korkeammalle muiden samantyylisten joukossa. Yhtään huonoa tai edes keskinkertaista keikkakokemusta en ole heiltä saanut ja kivaa oli nytkin Candyvillessä.

Videot:





Tack så mycket – Thank you very much – Kiitos paljon Tommy, Steve, Tomi, Fredrik, Lars & Johan.
Kiitokset myös Mäkisen Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä, Savisaaren Simolle äänestä ja Heidille, Lasselle ja koko Kiven porukalle huollosta ja huolenpidosta. Kaksi perättäistä, ja näin intensiivistä, keikkailtaa on nykyään allekirjoittaneelle vähintäänkin kohtuullinen ponnistus, mutta Kivessä se on yhtä juhlaa. Kiva, kivempi, Kivi!



Blogissa vain osa keikkojen kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ


















Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com